Jarl Vallikari

Jarl "Jalle" Fredrik Vallikari (29. kesäkuuta 1915 – 24. marraskuuta 1992 Helsinki[1]) oli suomalainen keskimatkojen juoksija, joka joutui lopettamaan urheilu-uransa sodanajan vaikeaan haavoittumiseen. Uransa jälkeen hän toimi aktiivisti urheilujärjestötoiminnassa ja mainosalan yrittäjänä.

Jarl "Jalle" Vallikari

Jalle Vallikari voittoisan Suomi-Viro -maaottelun jälkeen kesäkuussa 1939.
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1915
Kuollut24. marraskuuta 1992 (77 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Jalle
Laji keskimatkojen juoksu
Seura Hangon Hyrskyt (-1937) Voikkaan Urheilu-Veikot (1938–1943)
Helsingin Kisa-Veikot (1944–)
Kilpauran kesto –1946
Saavutukset
Ennätykset 200 m 23,2 (1938)
400 m 50,2 (1939)
800 m 1.54,3 (1939)
1 500 m 4.07,2 (1939) (SE)
400 m aidat 59,8 (1938)

Urheilu-ura

Jalle Vallikari nousi kansalliseen kärkeen 400 ja 800 metrin juoksuissa juuri ennen Talvisotaa. Kesällä 1938 hän ei vielä saavuttanut menestystä, mutta seuraava kesä muutti tilanteen. Kesän 1939 alussa hän voitti Kouvolassa Suomi-Viro -maaottelun 800 metriä. Syksyn Ruotsi-Suomi maaottelussa Tukholmassa hän sijoittui 800 metrillä neljänneksi. Kesän 1939 Kalevan kisoissa hän sijoittui 400 metrillä kolmanneksi.[1] Elokuussa ennen Kalevan kisoja hän osallistui yhdessä Jaakko Vakkurin kanssa sen ajan ylioppilasuniversiaideihin Wienissä sijoittuen viidenneksi. Hän ehti ulkomaanmatkaltaan Kalevan kisoihin vain 400 metrille eli ei päässyt juoksemaan päämatkaansa 800 metriä.[2] Kesän 1939 tulosten perusteella Vallikari olisi ollut varteenotettava ehdokas Suomen edustajaksi 800 metrillä suunniteltuihin Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisiin, joiden valmistelut käynnistynyt Toinen maailmansota keskeytti.[1]

Talvisodan jälkeen kesällä 1940 Vallikari jatkoi urheilu-uraansa ja kesän Kalevan kisoissa hän sijoittui toiseksi Aarne Kainlaurin voittaessa. Jalle Vallikari oli mukana syyskuussa 1940 käydyssä Ruotsi-Suomi -B-maaottelussa Tukholmassa, jossa sijoittui 800 metrillä neljänneksi.[1] Kesällä 1941 käynnistyneessä Jatkosodassa luutnantti Vallikari haavoittui vakavasti molempiin jalkoihin Viipurin lähellä elokuussa 1941. Toivuttuaan haavoittumisestaan hän toimi kotirintamalla useiden urheilujärjestöjen, kuten painonnostoliiton, painiliiton, pesäpalloliiton, väliaikaisena sihteerinä.[3] Aktiiviurheiluun Vallikari palasi vielä sodan loputtua 1944 sijoittuen vielä Kalevan kisojen 800 metrillä kuudenneksi. Seuratasolla Vallikari edusti aluksi kotiseutunsa Hangon Hyrskyjä ja menestysvuosinaan Voikkaan Urheilu-Veikkoja ja lopuksi HKV:tä.[1]

Urheilu-uran jälkeinen aika - mukana urheilun järjestötoiminnassa

Jalle Vallikari valmistui kesällä 1938 liikuntaneuvojaksi Vierumäeltä Suomen urheiluopiston toiselta kurssilta.[4] Urheilun järjestötehtäviä hän hoiti toivuttuaan haavoittumisestaan vuosina 1942-1946. Hän oli perustanut sodan loputtua oman mainostoimiston, jonka johtajana hän toimi. Urheilun järjestötehtävissä hän oli kuitenkin edelleen mm. Suomen jääkiekkomaajoukkueen johtotehtävissä ja vuoden 1948 Painiliiton puheenjohtajana. Sodan jälkeen vuonna 1945 Vallikari kirjoitti yhdessä silloisen suurjuoksija Viljo Heinon kanssa valmennusoppaan urheilun harrastajille.[5]

Jalle Vallikari suoritti valtiotieteen maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1961.[6] Oman mainostoimiston jälkeen hän toimi 1960-luvulla Pellervo-Seuran markkinatutkimuslaitoksessa.

Muina järjestötehtävinä Vallinkarilla oli Suomen liikuntaneuvojien liiton puheenjohtajuus sotien jälkeen 1947-1951.[7]

Lähteet
  1. Jarl Vallikari Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  2. Vallikari Wienissä 800 m 1.57,2. Uusi Suomi, 28.8.1939, s. 10. Uusi Suomi. Viitattu 18.9.2021.
  3. Viikon veikkaaja - Jalle Vallikari. Helsingin Sanomat, 18.10.1942, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.9.2021.
  4. N. 30 liikuntakasvatusneuvojaa valmistunut Vierumäellä. Uusi Suomi, 6.12.1997, s. 13. Uusi Suomi. Viitattu 18.9.2021.
  5. WSOY:n uutuuksia - Jalle Vallikari-Viljo Heino: Juokse nopeammin. Helsingin Sanomat, 23.4.1945, s. 3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.9.2021.
  6. Helsingin yliopisto - Valtiotieteen kanditaatin tutkinto. Helsingin Sanomat, 5.10.1961, s. 19. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.9.2021.
  7. Suomen Liikuntaneuvojat 20-vuotias. Helsingin Sanomat, 19.11.1960, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 18.9.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.