Jarl Gripenberg

Jarl Mauritz Leonard Gripenberg (18. joulukuuta 1914 Helsinki – 26. huhtikuuta 1997[1]) oli suomalainen kemisti ja suunnistaja, lajissaan Suomen parhaita 1930-luvun loppupuolella ja 1940-luvulla.[2]

Gripenberg voitti SFI–Ruotsi-suunnistusottelun jo vuosina 1936 ja 1937. Hän voitti ylivoimaisesti ensimmäisen virallisen Ruotsi-maaottelun vuonna 1945 ja oli pohjoismaisen nelimaaottelun paras vuonna 1947.[2] Henkilökohtaisen Suomen-mestaruuden hän voitti vuosina 1943 ja 1950 sekä viestin Suomen-mestaruuden Grankulla IFK:n joukkueessa vuosina 1937 ja 1947.[2][3]

Gripenberg valittiin vuoden 1947 neljänneksi parhaaksi suomalaisurheilijaksi Urheilutoimittajain Liiton ensimmäisessä Vuoden urheilija -äänestyksessä.[4]

Gripenberg aloitti opintonsa 1933, valmistui insinööriksi 1938 ja tekniikan tohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa 1944. Hän oli kemian apulaisprofessori 1939–1945, orgaanisen kemian lehtori 1949–1959, kemian apulaisprofessori 1952–1972 ja orgaanisen kemian professori 1972–1977, kaikki Teknillisessä korkeakoulussa. Hän oli Suomen Kemian Seuran puheenjohtaja vuosina 1951 ja 1963 ja kunniapuheenjohtaja 1977. Hänen julkaisujaan on muun muassa Über Cadalin und seine Monosubstitutionsderivate (väitöskirja, 1943).[5][6]

Jarl Gripenberg kuului Gripenbergin aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat sisällissodan aikana Korian joukkomurhissa surmattu insinööri Bertel Gripenberg ja Anna Beatrice Hallberg. Hänen isoisänsä olivat senaattori Lennart Gripenberg ja valtioneuvos Mauritz Hallberg.[6][7][8]