Jari Ylänne

Jari Ylänne opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui sieltä filosofian kandidaatiksi vuonna 1988.[2] Valmistuttuaan hän toimi Helsingin yliopistossa erilaisissa opetus ja tutkimustehtävissä vuodesta 1989 vuoteen 1999.[2] Ylänne väitteli Helsingin yliopistossa 1990 tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa (Integrin proteins in the adhesion of human cultured cells to extracellular matrix proteins) käsitteli solubiologiaa ja proteiineja.[3] Vuodesta 1995 hän on ollut Helsingin yliopiston biokemian dosentti.[1] Viimeksi ennen nimitystään professoriksi hän työskenteli 2001-2004 Suomen Akatemian akatemiatutkijana.[2] Kotimaan ohella Ylänne on työskennellyt ulkomailla. Hän teki tutkimusvierailun EMBL-laboratorioon Heidelbergissä ja sen ohella hän on vieraillut Scrippsin tutkimusinstituutissa (engl. The Scripps Research Institute) Kaliforniassa.[2]

Ylänne nimitettiin vuonna 2005 solubiologian professoriksi Jyväskylän yliopistoon ja hän aloitti virassaan maaliskuun alussa 2005.[2] Professorina hänen keskeiset vastuunsa liittyvät solubiologian tutkimukseen ja opetukseen. Niiden lisäksi hän tekee tutkimusta molekyylintunnistuksen parissa ja osallistuu myös nanotieteiden ja –teknologian kehittämiseen.[2] Solu- ja molekyylibiologian tutkimustoiminta Jyväskylän yliopistossa tapahtuu bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lisäksi yliopiston poikkitieteellisessä nanotiedekeskuksessa.

Professorin viran ohella Ylänne toimi bio- ja ympäristötieteen laitoksen johtajana vuosina 2008–2013.[4] Kaudella 2014-2017 hän on laitoksen pedagoginen johtajana laitosjohtajana alaisuudessa. Laitoksen johtajana kaudella 2014–2017 toimii professori Mikko Mönkkönen.

Solubiologina Ylänteen tutkimuskohteena ovat pitkään olleet proteiinit. Hän on soveltanut niiden tutkimuksessa useita erilaisia menetelmiä ja tarkastellut niitä monitieteisesti. Hän on tutkinut proteiineja mm. biokemian, molekyylibiologian, rakennetutkimuksen ja solubiologian menetelmien avulla.[2] Tutkimuksessaan professori Ylänne on pyrkinyt selvittämään, miten solu tunnistaa ympäristönsä mekaanisia ominaisuuksia muodostaessaan kudosrakenteita.[5] Näitä rakenteita ovat esimerkiksi solun sisäisen tukirankaan (engl. cytoskeleton) linkittyvät voimasensorit, jotka laukaisevat erilaisia signaloivia tapahtumia.[5] Ylänteen johtama tutkimusryhmä (Cell Adhesion and Cytoskeleton Dynamics, suom. solun adheesio ja sen tukirangan dynamiikka) on teemaan liittyen tutkinut, miten poikittaiset filamiinirakenteet säätelevät solun adheesiota ja muuttumista.[6] Filamiinit ovat isoja proteiineja, joilla on useita erilaisia tehtäviä.[6] Ylänteen ryhmä on selvittänyt mm., että filamiini vuorovaikuttaa useiden muiden proteiinien kanssa muodostaen erilaisia rakenteita.[6] Filamiinien rakenteen ja perustoiminnan selvittämisen jälkeen Ylänne ryhmineen aikoo selvittää, miten filamiinien vuorovaikutusta voidaan säädellä ja miten vuorovaikutus liittyy solun toiminnan säätelyyn.[6] Ylänne on käyttänyt tutkimuksessaan banaanikärpästä (Drosophila melanogaster) tutkimuslajina, jonka avulla hän on osoittanut, että solun tukirankaan linkittyvillä voimasensoreilla on olennainen merkitys morfogeneettisissä prosesseissa oogeneesin aikana.[7]

Professori Ylänteen tutkimus solujen mekanismien ja solujen muodostamien rakenteiden toiminnan ymmärtämiseksi sekä mekano-signaloinnin häiriöiden tuntemiseksi auttaa ymmärtämään ihmisen sairauksiin liittyviä perusmekanismeja. Mekanosignaloinnin häiriöt voivat aiheuttaa esimerkiksi perinnöllisiä epämuodostumia.[5] Ylänne pyrkii selvittämään myös, miten kyseiset häiriöt vaikuttavat mm. syöpäkasvaimessa.[5]

Tieteellisen työn ohella Ylänne on kirjoittanut lukion solubiologian oppikirjan (nimellä Biologia: Geeni).[8]

• Ulmanen, Ismo; Tenhunen, Jukka; Ylänne, Jari; Valste, Juha; Viitanen, Pertti: Biologia: Geeni. 1.-5. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. 2003. ISBN 9789510223208
• Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.

Opettajana, tutkijana ja Jyväskylän bio- ja ympäristötieteen laitoksen johtotehtävissä osoittamiensa ansioiden vuoksi Ylänne valittiin laitoksellaan vuonna 2013 vuoden esimieheksi.[4] Palkinnon perusteluissa mainitaan, että hän on huumorintajuinen ja tulee toimeen alaistensa kanssa.[4] Hän ei myöskään epäröi tarttua jämäkästi asioihin, jos organisaatiossa on ongelmia.[4] Ylänne kannustaa myös omalla esimerkillään ympäristöystävällisyyteen ja työhyvinvointiin.[4] Hän pyöräilee työmatkat.[4]

• Professori Ylänteen sivu^{[vanhentunut linkki]} Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto.