Jari Suorsa

Suorsa on KooKoon kasvatti. Edustusjoukkueen silloinen valmentaja Anatoli Bogdanov kutsui 17-vuotiaan Suorsan miesten peleihin kaudella 1993–1994,[1] jolloin hän pelasi I-divisioonan runkosarjassa 27 ottelua tehoin 1+8=9. Seuraavalla kaudella 1994–1995 Suorsa teki 41 ottelussa tehot 10+9=19. Hän kuitenkin keräsi suhteellisen isot 91 jäähyminuuttia.

Kolmannella kaudellaan 1995–1996 Suorsa pelasi värikkään syyskauden KooKoossa. Hän teki I-divisioonauransa parhaat tehot 11+15=26, vaikka Suorsa pelasi vain 26 ottelua. Hän keräsi 99 jäähyminuuttia ja sai useassa ottelussa suihkukomennuksia. Suorsa ei ollut pidetty pelaaja varsinkaan Lappeenrannassa. Hän tappeli SaiPan Veli-Pekka Nutikkaa vastaan ja repi tältä silmäkulman auki. Eräässä toisessa SaiPa-ottelussa Suorsa mursi Jonas Hemmingin käden lyömällä siihen mailalla, jonka jälkeen hän lensi suihkuun. Muutamat SaiPan pelaajat uhosivat Suorsalle kostoa julkisestikin, mutta hän siirtyi SM-liigaan kesken kauden. KooKoossa ihastuttanut ja vihastuttanut Suorsa kiinnosti useita SM-liigaseuroja. 8. joulukuuta 1995 Kouvolan Sanomat uutisoivat:[1]

»Jari Suorsa lähtee joulutauolla kokeilemaan rahkeitaan Tampereen Tapparan riveihin. Miehestä ovat olleet kiinnostuneita muutkin liigajoukkueet, mutta hänen hurjat jäähylukemansa ovat nousseet esteeksi jatkotoimenpiteille.»

Tiettävästi Tappara ei ollut kiinnostunut Suorsasta, mutta hän siirtyi kuitenkin Tampereelle, kun Ilves antoi Suorsalle näytönpaikan. Hän pelasi joulutauolla harjoitusottelun venäläisjoukkue Torpedo Nižni Novgorodia vastaan, jossa Suorsa vakuutti Ilveksen valmennusjohdon. Hän kävi Lahdessa armeijan loppuun ja pelasi kävätkaudella kaikki Ilveksen ottelut.[1] Suorsa teki 19 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 ja hän jäi kolmessa playoff-ottelussa ilman tehopisteitä. Kaudella 1996–1997 Suorsa pelasi lähinnä Ilveksen nelosketjussa ja jäi vähälle vastuulle. Hän teki 29 runkosarjaottelussa yhden syöttöpisteen ja samat tehot Suorsa teki myös kevään 1997 kahdeksassa playoff-ottelussa. Hän edusti kauden aikana myös Ilveksen A-nuoria, joita isossa roolissa pelannut Suorsa oli auttamassa A-nuorten SM-liigan karsinnoissa keväällä 1997. Kauden 1997–1998 hän aloitti "Isojen miesten ketjussa" Riku Niemelän ja Hannu Mattilan kanssa, mutta Suorsan peliaika jäi taas lopulta vähäiseksi ja hän teki 22 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2. Siirtorajan kynnyksellä helmikuussa 1998 Suorsa siirtyi I-divisioonaan ja Kokkolan Hermekseen.[2] Hän pelasi SM-liigassa yhteensä 73 runkosarjaottelua tehoin 2+4=6. Jäähyminuutteja tuli 58.

Suorsa siirtyi kaudeksi 1998–1999 Pohjois-Amerikkaan ja WCHL-joukkue Fresno Falconsin riveihin. Hän keräsi siellä runkosarjassa tehot 13+16=29. Suorsa keräsi hurjat 149 jäähyminuuttia, mutta ne riittivät vain Falconsin sisäisen jäähypörssin kolmanteen sijaan. Suorsa palasi kaudeksi 1999–2000 Eurooppaan. Hän haki aluksi pelipaikkaa HIFK:sta ja Ilveksestäkin. Ilves teki hänelle sopimustarjouksen, mutta Suorsa ei tyytynyt joukkueen tarjoamaan palkkaan ja hän siirtyi itävaltalaisen EK Zell am Seen joukkueeseen.[1] Hänet houkutteli joukkueeseen Timo Sutinen, joka kertoi yhden ulkomaalaispelaajan olleen sairastuvalla. Suorsa siirtyi Zell am Seehen try-outille, sai sopimuksen ja hän teki 29 runkosarjottelussa tehot 31+33=64. Suorsa oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies Ryan Fosterin ja Walter Putnikin jälkeen. Hänen hyvään kauteensa sisältyi myös vaimon tapaaminen Zell am Seessä.

Itävallasta Suorsan matka jatkui kaudeksi 2000–2001 englantilaiseen Newcastle Jestersiin, jossa hän oli tehoilla 14+14=28 joukkueen neljänneksi paras pistemies. Sen jälkeen Suorsa siirtyi kaudeksi 2001–2002 Tanskaan ja Vojens IK:hon. Hän loukkasi ennen kauden alkua nilkkansa,[1] jonka takia Suorsan runkosarja jäi 39 ottelun mittaiseksi. Hän teki kuitenkin suhteellisen hyvät tehot 16+16=32, joilla Suorsa oli Vojensin kolmanneksi paras pistemies Dean Fedorchukin ja Jonas Vesterlundin jälkeen. Suorsa oli 125 minuutillaan jäähypörssin kolmas.[3] Hän yritti päästä syksyllä 2002 opiskelemaan Kuusankoskelle ja samalla palata KooKoon joukkueeseen. Suorsalle ei kuitenkaan ollut käyttöä joukkueessa ja hän haki pelituntumaa anjalankoskelaisesta Suomi-sarjajoukkue AaKoosta. Suorsa ei kuitenkaan ollut kauan joukkueen mukana, kun hän siirtyi pelaamaan Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 2. Bundesligassa pelaavaan Eisbären Regensburgiin. Suorsaa tarvittiin paikkaamaan avainpelaaja Marc Woolf. Hän pelasi joukkueessa 22 ottelua piste per peli -tahdilla ja teki niissä tehot 15+7=22.[1]

Suorsa palasi kaudeksi 2003–2004 vaimonsa kotimaahan Itävaltaan ja siirtyi Erste Bank Eishockey Ligassa pelaavaan Vienna Capitalsiin. Hän hankki siellä pelatessaan myös Itävallan kansalaisuuden. Suorsa teki Capitalsissa ensimmäisellä kaudellaan tehot 12+17=29, joilla hän oli joukkueen toiseksi paras pistemies Mike Craigin jälkeen. Suorsan toinen kausi 2004–2005 päättyi Itävallan mestaruuteen. Kauden 2006–2007 hän pelasi Graz 99ersissä. Suorsa on syksystä 2003 alkaen pelannut jokaisen kauden Itävallassa lukuun ottamatta kautta 2007–2008 jonka hän pelasi Italiassa. Suorsa aloitti kyseisen kauden Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Serie A2:ssa HC Meranon joukkueessa, jossa hän teki 23 ottelussa tehot 19+15=34. Suorsa oli tämän joukkueen paras pistemies ja maalintekijä. Kauden lopulla hän siirtyi pääsarjaan Serie A:han ja SG Cortinan joukkueeseen. Suorsa teki karsintakierroksella kahdeksassa ottelussa tehot 4+10=14, joilla hän voitti Cortinan sisäisen pistepörssin Mike Souzan kanssa.

Kaudeksi 2008–2009 Suorsa palasi Itävaltaan ja EK Zell am Seen joukkueeseen maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Österreichische Nationalligaan. Hän oli tehoilla 13+22=35 joukkueen sisäisen pistepörssin voittaja ja sijoittui runkosarjan pistepörssissä yhdeksänneksi EHC Bregenzerwaldin David Wechselbergerin kanssa.[4] Suorsa oli myös kevään 2009 pudotuspeleissä Zell am Seen paras pistemies tehoilla 6+4=10. Kaudella 2009–2010 hän teki aiempaa paremmat tehot 21+26=47, mutta Suorsa sijoittui pistepörssissä neljänneksitoista. Hän oli Zell am Seen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies Stefan Wiedmaierin ja Chad Swartzentruberin jälkeen.[5]

Elokuussa 2010 Suorsa teki Zell am Seen kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.