Jari Sailio

Sailio on Hyvinkään Ahmojen kasvatti. Hän voitti joukkueessa C-nuorten SM-hopeaa vuonna 2002, jonka jälkeen Sailio siirtyi monen muun Ahmojen kasvatin tapaan kaudeksi 2002–2003 Hämeenlinnan Pallokerhon B-nuoriin.[4] Huhtikuussa 2005 hän teki kolmivuotisen sopimuksen seuran SM-liigajoukkueen kanssa.[5] Sailio teki liigadebyyttinsä kauden 2005–2006 avauskierroksella 15. syyskuuta 2005 Turun Palloseuraa vastaan. Liigauransa avausmaalin hän teki 22. lokakuuta 2005 Tampereen Ilvestä vastaan.[6] Sailio murtautui SM-liigaan, jossa hänen tulokaskautensa toi 44 runkosarjaottelussa tehot 4+3=7 sekä 13 playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Sailio voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden. Hän edusti HPK:ta kauden aikana myös Euroopan seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa. Kauden 2006–2007 päätteeksi Sailio voitti SM-pronssia. Hän pelasi kauden aikana miesten pelejä myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[3]

Syyskaudella 2007–2008 Sailio kärsi loukkaantumisista ja pelasi runkosarjan aikana vain 39 ottelua, mutta hän yli kolminkertaisti SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä ja teki nykyisen maaliennätyksensä tehoilla 11+13=24.[3] Sailio jakoi muuten heikon kauden pelanneen HPK:n sisäisen maalipörssin voiton Pasi Salosen ja Jonas Anderssonin kanssa sekä sisäisen pistepörssin toisen sijan Anderssonin ja Joonas Vihkon kanssa.[7] Hänet palkittiin SM-liigan tammikuun 2008 kuukauden nuorena pelaajana.[8] Myös HPK:n kannattajat äänestivät Sailion kauden päätteeksi suosikkipelaajakseen ja Vuoden Ritariksi.[9] Tammikuussa 2008 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HPK:n kanssa.[10]

Kaudella 2008–2009 Sailio teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 10+16=26. Kauden 2009–2010 päätteeksi hän voitti SM-hopeaa. Kaudeksi 2010–2011 Sailio siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Espoo Bluesiin.[11] Hän voitti kevään 2011 pudotuspelien jäähypörssin 75 minuutillaan ja kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Sailion toinen Blues-kausi 2011–2012 oli kuitenkin edellistä valjumpi, kun hänen roolinsa pieneni ja tehot jäi hieman vähemmälle.[12] Oltuaan alkukauden 2012–2013 vapaana pelaajana Sailio siirtyi syyskuun 2012 puolessavälissä ottelukohtaisella sopimuksella Helsingin IFK:hon.[13] Hän loukkaantui heti ensimmäisessä ottelussaan, mutta sai kuntouduttaan sopimuksen loppukaudeksi. Raimo Summasen tultua HIFK:n päävalmentajaksi Sailio jäi loppukaudella kokoonpanon ulkopuolelle, mutta hän nousi pudotuspeleissä taas joukkueen kokoonpanoon.[14]

Syyskuussa 2013 Sailio siirtyi vapaana pelaajana Kazakstanin mestaruussarjassa pelaavan Aristan Temirtaun joukkueeseen.[15] Hän voitti siellä kauden päätteeksi pronssia. Toukokuussa 2014 Sailio teki Espoo Bluesin kanssa vuoden mittaisen ja elokuun loppuun asti kestäneen try-outin sisältäneen sopimuksen.[16] Hän sai koejaksonsä päätteeksi sopimuksen kaudeksi 2014–2015.[17] Sailio oli joukkueen ainoa kaikki 60 runkosarja- ja neljä playoff-ottelua pelannut pelaaja.[18] Maaliskuussa 2015 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa.[19] Kesken kauden 2015–2016, tammikuussa 2016 Sailio nimettiin talousvaikeuksista kärsineen joukkueen uudeksi kapteeniksi, kun alkukauden kapteeneista Bluesin jätti ensin Kim Hirschovits ja hänen jälkeensä Kalle Kaijomaa.[20] Siirtorajan kynnyksellä helmikuussa 2016 Sailio jätti kuitenkin itsekin Bluesin ja siirtyi loppukauden sopimuksella Oulun Kärppiin.[21] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[3] Elokuussa 2016 Sailio teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[22]

Marraskuussa 2016 Sailio joutui lähes kolmeksi kuukaudeksi sivuun ylävartalovamman vuoksi, jonka takia hän pelasi kaudella 2016–2017 runkosarjassa vain 36 ottelua.[23] Pudotuspeleissä Sailio oli Kärppien paras syöttäjä kolmella syöttöpisteellään ja hän jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Miska Humalojan kanssa lukemalla +3.[24] Joulukuussa 2016 Sailio teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[25] kuten taas marraskuussa 2017.[26] Kaudella 2017–2018 hän sijoittui 115 minuutillaan koko SM-liigan jäähypörssissä kymmenenneksi.[27] Kuudennessa finaaliottelussa 26. huhtikuuta 2018 vieraissa Tapparaa vastaan Sailio sai syöttöpisteen Aleksi Mäkelän tekemään 0–1-voittomaaliin, joka ratkaisi lopulta Kärpille Suomenmestaruuden.[3][28]

Kaudella 2018–2019 Sailio teki kaikki kolme pudotuspeliensä tehopistettä neljännessä puolivälieräottelussa 27. maaliskuuta 2019 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Hän teki Kärppien 2–3-voittoon päättyneessä ottelussa kaksi maalia, joista toinen ratkaisi joukkuelle välieräpaikan ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 71.25. Sailio sai myös syöttöpisteen Teemu Kivihalmeen tekemään alivoimamaaliin. Sami Karjalainen valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[29] Sailio voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[3] Joulukuussa 2018 hän teki Kärppien kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen,[30] kuten taas vuotta myöhemmin joulukuussa 2019.[31]

Sailio siirtyi kaudeksi 2021–2022 monikansallisen Alps Hockey Leaguen italialaisjoukkue SV Ritten/Renoniin. Joukkuetta valmensi aiemmin hänen joukkuetoverinaan Bluesissa pelannut Santeri Heiskanen.[32] Sailio oli pudotuspeleissä Rittenin paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 5+4=9 ja hän jakoi sisäisen syöttöpörssin voiton Zach Osburnin ja Andreas Lutzin kanssa.[33] Sailio voitti myös koko AlpsHL:n pudotuspelien jäähypörssin 18 minuutillaan. Marraskuussa 2022 hän siirtyi loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella monikansallisen Erste Ligan unkarilaisjoukkue Ferencvárosi TC:hen oltuaan alkukauden ilman sopimusta.[34][35]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Pronssia	Kanada 2006	jääkiekko

Sailio pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2006, jolloin hän voitti pronssia.[36][37] Sailio pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2004.[3] Hän on pelannut myös neljä A-maaottelua tehden yhden syöttöpisteen. Sailio teki A-maajoukkuedebyyttinsä Suomen ensimmäisellä MM-leiriviikolla vuoden 2008 turnaukseen 4. huhtikuuta 2008 Riiassa Latviaa vastaan.[38]