Jari Paavola

Paavola nostettiin 16-vuotiaana Turun Palloseuran SM-liigajoukkueen varamaalivahdiksi muutamiin otteluihin kaudella 1976–1977.[1] Kevään 1977 loppuotteluissa hän pääsi pelaamaan ykkösmaalivahti Urpo Ylösen loukattua sormensa. Vakiokokoonpanoon hän nousi kaudella 1979–1980, jolloin hän kuitenkin vielä pelasi vähemmän kuin ykkösmaalivahti Jorma Valtonen.

NHL-seura Buffalo Sabres varasi Paavolan kesällä 1980. Hän ei kuitenkaan pelannut NHL:ssä, vaan Pohjois-Amerikan vuodet 1980–1983 kuluivat AHL-joukkue Rochester Americansissa ja IHL-joukkue Flint Generalsissa. Hän palasi Suomeen vuonna 1983 ja siirtyi I-divisioonassa pelaavan KalPan maalivahdiksi[1]. KalPa nousi SM-liigaan vuonna 1986, ja Paavola jatkoi ykkösmaalivahtina kolme seuraavaa kautta, joista viimeisellä joukkue pääsi pudotuspeleihinkin[1]. SM-liigassa Paavolan tilastoihin kertyi yhteensä 181 runkosarjaottelua ja 16 pudotuspeliä, joista hän pelasi 116 runkosarjaottelussa ja neljässä pudotuspelissä[2].

Paavola siirtyi SM-liigasta I-divisioonaan pudonneisiin Oulun Kärppiin kausiksi 1989–1990 ja 1990–1991. Kaudeksi 1991–1992 hän palasi synnyinkaupunkinsa joukkueeseen, TuTo:on, jossa lopetti uransa.

Paavola pelasi alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa 1978, jolloin Suomi saavutti historiansa ensimmäisen arvokisavoiton kaikki ikäluokat huomioiden. Hän pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1979 ja 1980, joista jälkimmäisellä kerralla Suomi saavutti hopeaa. Paavola valittiin sekä 18-vuotiaiden EM-kisojen 1978 että 20-vuotiaiden MM-kisojen 1980 parhaaksi maalivahdiksi.

Uransa jälkeen Paavola muutti takaisin Kuopioon.

• Jari Paavola European Hockey.net -sivustolla
• Jari Paavola Veikkauksen Lätkälegendoissa^{[vanhentunut linkki]}
• Honkavaara, Aarne, ym.: Jääkiekkokirja 1989–1990. , 1989.
• Torvinen, Jukka (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2007–2008. Egmont Kustannus Oy Ab, 2007. ISBN 952-469-617-7.