Jari Ehrnrooth

Ehrnroothin isä oli kyläkoulun johtajaopettaja Pertti Ehrnrooth.[4] Hänen oppikouluaikanaan perhe muutti Joensuuhun.[5] Ehrnrooth valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1988 ja lisensiaatiksi vuonna 1989 Joensuun yliopistosta. Opiskeluaikanaan hän oli mukana taistolaisessa opiskelijaliikkeessä.[6] Ehrnrooth väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1992. Hän on työskennellyt Suomen Akatemian tutkimusassistenttina (1990–1992), nuorempana tutkijana (1995–1998), vanhempana tutkijana (2000–2003) ja akatemiatutkijana (2004–2009) sekä Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkijana (1992–1995, 1998–2000 ja 2003–2004). Ehrnrooth on kulttuurisosiologian dosentti Lapin yliopistossa (1993–), kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa (1996–) ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa (1999–).[1]

Ehrnrooth on julkaissut tietoteoksia muun muassa nuorisokulttuureista, sosialistisista vallankumousopeista ja vihan kultista, Danten elämästä ja tuotannosta, psykoanalyysista, elokuvista ja rockvideoista, sikareista, tavoittamattoman dialektiikasta, suomalaisesta mentaliteetista ja eurooppalaisen kulttuurin syvärakenteista, kestävyysjuoksusta, paljaasta rakkaudesta, uskontunnosta ja toivon tarkoituksesta.[5]

Kaunokirjallisissa teoksissaan Ehrnrooth yhdistelee usein kertomusta, esseetä ja runollista ilmaisua. Henkisen ja fyysisen kokemuksen sisimpiä tuntoja tavoittelevaa tyyliään hän on kutsunut ”mystiseksi realismiksi”. Monet hänen teoksistaan sisältävät myös autofiktiota.^lähde?

Ehrnrooth on saanut Kalevi Jäntin rahaston tunnustuspalkinnon[7] esseekokoelmastaan Asentoja (1996)[3], TV1:n kulttuuritoimituksen Valopilkku-palkinnon ”itsenäisestä ja omapäisestä ajattelusta” (2001) ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinnon ”merkittävästä poikkitieteellisestä tutkijantyöstä” (2003). Hänen väitöskirjansa Sanan vallassa, vihan voimalla sai Tieteellisten seurain valtuuskunnan kunniamaininnan (1992).[8]

Ehrnroothin esseekokoelma Asentoja oli ehdolla vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi (1995)[9] ja esseeteos Juoksu oli ehdolla Vuoden urheilukirjaksi (2012).[10]

Kirjallisen toimintansa lisäksi Ehrnrooth on toiminut muun muassa Karjalan Maan elokuvakriitikkona (1982–1988),[1] Ilkka Niiniluodon maailman henkinen tila -tutkijaryhmässä (1993–),[1] joka koottiin selvittämään Suomen ja ihmiskunnan henkistä tilaa ja tulevaisuutta,[5] Image-lehden perustavan toimituksen jäsenenä ja toimitussihteerinä (1985–1990), pääsiäisyön rumpumessun järjestäjänä, käsikirjoittajana ja esittäjänä (1993–1995), radio- ja TV-ohjelmien tekijänä Yleisradiossa (1993–1999) ja kirjailijoiden ja tutkijoiden kansainvälisen Helsinki Forumin perustajana ja koollekutsujana (1998–2002).^lähde?

• Ehrnrooth