Japaninterrieri
Japaninterrieri on pieni japanilainen terrieri. Sen uskotaan polveutuneen erilaisten kettuterrierityyppien, pointtereiden ja alkuperäisten japanilaisten koirien jälkeläisistä. Se tunnetaan englanninkielisissä maissa nimillä Japanese Terrier ja Nippon Terrier. Rotu on harvinainen jopa Japanissa.
| Japaninterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Japani |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1[1] |
| Rodun syntyaika | 1700-luku |
| Alkuperäinen käyttö | rottajahti ja riistan noutolähde? |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Muita nimityksiä | Nihon Teria, Nippon Terrier, Japanese Terrier, Kobe Terrier, Mikado Terrier, Oyuki Terrier |
| FCI-luokitus | Ryhmä 3 Terrierit |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 4,5–6 kg |
| Säkäkorkeus | 30,5–38 cm |
| Väritys | tricolour ja mustavalkoinen |
| Aiheesta muualla | |
Ulkonäkö
Japaninterrieri on tasapainoinen, neliömäinen koira. Sen karvapeite on kolmivärinen, jossa pääväri on valkoinen. Sen korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja eteenpäin taittuneet. Sen karva on lyhyttä, sileää ja hienoa. Sen häntä typistetään Japanissa, mutta Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa typistäminen on kielletty. Japaninterrierin pieni koko ja lyhyt karvapeite tekevät siitä helppohoitoisen lemmikin, mutta se ei pärjää kylmässä ilmastossa.
Luonne ja käyttäytyminen
FCI:n rotumääritelmä kuvailee rotua "luonteeltaan eloisaksi, vikkeläksi ja hyväntuuliseksi".
Alkuperä
Yleisesti uskotaan, että Japaninterrierin esi-isät tuotiin hollantilaisilla kauppalaivoilla Nagasakiin, joka oli 17. vuosisadalla Japanin ainoa länsimaille avoin satama. On epäselvää, oliko Alankomaissa kehittynyt oma kettuterrierityyppi vai olivatko englantilaiset merimiehet olivat tuoneet nämä koirat maahan. Toisin kuin muut kettuterrierin jälkeläiset, japaninterrieri näyttää kehittyneen pelkäksi seurakoiraksi. Koirista tuli Nagasakin, Koben ja Jokohaman kaltaisissa satamissa hyvin suosittuja sylikoiria.
Japanin kennelklubin mukaan Japaninterrierin suunnitelmallinen jalostus alkoi vasta 1920-luvulla, kun rodun ihailijat aloittivat sen valikoivan jalostuksen sen kantaisällä kobenterrierillä. JKC hyväksyi japaninterrierin roduksi vuonna 1930. Sitä rekisteröidään sen lisäksi myös FCI:ssä. Se on melko tuntematon Japanin ulkopuolella, mutta sillä on silti ihailijoita Euroopassa.