Japaninhirvi

Tumman värimuodon uros.

Naaraita tanskalaisessa eläinpuistossa.

Japaninhirvi on kooltaan saksanhirveä pienempi, mutta muistuttaa sitä jonkin verran ulkoisesti. Kesäaikaan japaninhirven turkki on ruskeahko ja siinä on valkeita täpliä. Talvisin eläimen väritys on mustanruskea ja osin harmaa. Täysikasvuisen yksilön säkäkorkeus on 80–100 cm[3] ja paino on 50–60 kg. Koko kuitenkin vaihtelee alalajista riippuen: yksi pienikokoisimmista on Japanissa tavattava Cervus nippon nippon -nimialalaji, ja suurimpia ovat pohjoisessa Manner-Aasiassa elävä mantšurianhirvi (C. n. mantchuricus) ja korealainen dybowskynhirvi (C. n. hortulorum).[3] Vain uroksella on sarvet, ja ne tippuvat huhti-toukokuussa ja kasvavat syksyksi takaisin. Sarvissa on yleensä enintään kymmenkunta haaraa[3].

Useat japaninhirven luontaisella levinneisyysalueella elävistä alalajeista ovat uhanalaisia.[3] Esimerkiksi taiwaninhirvi (C. n. taiouanus) on hävinnyt alkuperäiseltä elinalueeltaan, ja se on säilynyt vain eläintarhoissa[3] ja nyttemmin palautusistutettuna[1]. Pohjoiskiinanhirvi (C. n. mandarinus) ja shanxinhirvi (C. n. grassianus) ovat saattaneet jo kuolla sukupuuttoon.[1]

Vuoden 1860 tienoilla lajia tuotiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa sitä nykyisin tavataan Skotlannin ja Englannin seuduilla. Sitä on istutettu myös Tanskaan, Irlantiin, Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan, Puolaan ja Venäjälle. Japaninhirvet ovat Euroopassa paikoitellen risteytyneet alkuperäisten saksanhirvien kanssa.

Japaninhirvi elää useimmiten tiheissä lehtimetsissä ja liikkuu öisin. Lisääntymisaikana jokainen uros yrittää kerätä itselleen haaremin, jonka naaraiden kanssa se voi paritella. Naaraan tiineys kestää 220 vuorokautta eli noin 7,5 kuukautta. Vasat syntyvät yleensä huhti-toukokuussa.

Dybowskynhirviä (Cervus nippon hortulorum) saksalaisessa tarhassa.

Japaninhirvi on määritelty Suomen metsästyslainsäädännössä riistaeläimeksi, nimellä japaninpeura.[9]

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä japaninkauris.[5]