Japaninkellukka

Japaninkellukka (Geum macrophyllum) on Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava, monivuotinen keltakukkainen kasvi. Euroopassa lajia viljellään koristekasvina.

Japaninkellukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Kellukat Geum
Laji: macrophyllum
Kaksiosainen nimi

Geum macrophyllum
Willd.
Katso myös

  Japaninkellukka Wikispeciesissä
  Japaninkellukka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Japaninkellukan hedelmä.
Japaninkellukka.

Japaninkellukka kasvaa 40–100 cm korkeaksi. Varsi on pehmeä- ja keltakarvainen. Lehdet ovat väriltään kirkkaanvihreitä. Maanrajassa olevat ruusukelehdet ovat pysyviä ja pitkäruotisia. Sivulehdykät ovat pieniä, erikokoisia ja pitkävälisiä, päätölehdykkä on hyvin iso, sahalaitainen ja muodoltaan herttamainen tai munuaismainen. Varsilehtien lapa on sormijakoinen tai -osainen ja 3–5-liuskainen. Lehden päätölehdykkä on paljon muita lehdyköitä suurempi. Lehtiruotien tyvellä olevat korvakkeet ovat suikeita tai tasasoukkia ja kaksiliuskaisia. Kirkkaankeltaiset kukat ovat noin 2 cm leveitä. Japaninkellukka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmistö on muodoltaan pitkänomainen. Koukkukärkiset pähkylät leviävät takertumalla ihmisiin ja eläimiin.[1]

Levinneisyys

Japaninkellukka kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa japaninkellukkaa on tavattu villiintyneenä puutarhakarkulaisena harvakseltaan Oulun korkeudelle saakka. Eniten esiintymiä on pääkaupunkiseudulta.[3]

Elinympäristö

Suomessa japaninkellukka esiintyy joskus viljelykarkulaisena tai -jäänteenä puutarhoissa, puistoissa, ojissa ja pientareilla.[1]

Käyttö

Japaninkellukkaa viljellään koristekasvina.[1]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 250.
  2. Den virtuella floran: Amerikansk nejlikrot (ruotsiksi) Viitattu 15.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Japaninkellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.