Japanin erityiskaupungit

Japanin erityiskaupungit (jap. 特例市, Tokureishi) on Japanin paikallishallintolaissa (jap. 地方自治法, Chihō jichihō, luvun 252 pykälä 26-3) määritelty suurkaupunkien luokka. Erityiskaupunkijärjestelmä on virallisten suurkaupunkien ja ydinkaupunkien alapuolella; lain mukaan erityiskaupungin väkiluvun tulee olla vähintään 200 000. Erityiskaupunkiluokittelu aloitettiin vuonna 2000, ja ensimmäiset kymmenen kaupunkia saivat nimityksen saman vuoden marraskuussa. Luokka on kolmesta suurkaupunkiluokasta nuorin: virallisten suurkaupunkien järjestelmä aloitettiin jo 1950-luvulla ja ydinkaupunkiluokka perustettiin vuonna 1995.[1]

(Väripalloa napsauttamalla pääsee kaupungin artikkeliin)
      ― Virallinen suurkaupunki
      ― Ydinkaupunki
      ― Erityiskaupunki

Erityiskaupungeille myönnetään osa ydinkaupungeille myönnetyistä valtaoikeuksista.[1] Esimerkiksi ympäristöä ja kaupunkisuunnittelua koskevissa kysymyksissä erityis- ja ydinkaupungeilla on samantyyppiset valtaoikeudet.[2] Koska epävirallisesti myös kaupungin työpaikkaomavaraisuutta ja siten talouspohjaa pidetään yhtenä erityiskaupunkinimityksen kriteerinä, kaikki 200 000 asukkaan rajan ylittäneet kaupungit eivät ole hakeneet nimitystä. Osa erityiskaupungeiksi valituista paikkakunnista on myöhemmin nimitetty ydinkaupungeiksi. Ydin- ja erityiskaupunkiluokittelu tarkoitettiin alun perin myös keinoksi houkutella pienempiä kaupunkeja yhdistymään ja muodostamaan suuria yksiköitä, sillä 1990-luvun talousvaikeuksien myötä Japanin hallitus otti tavoitteekseen kuntien määrän voimakkaan vähentämisen. Kuntaliitoksista ja niiden mahdollistamista suurkaupunkinimityksistä onkin tullut keino nousta ylöspäin kansallisessa kuntahierarkiassa ja hyötyä korkean aseman tuomista eduista. Vuonna 2011 erityiskaupunkeja oli yhteensä jo 40, ja monet uusimmista erityiskaupungeista saavuttivat asemansa kuntaliitosten kautta.[1]

Erityiskaupunkijärjestelmä lakkautettiin virallisesti vuonna 2015 ja monet erityiskaupungeista on nimitetty ydinkaupungeiksi, mutta jäljellä olevat erityiskaupungit säilyttävät asemansa ”järjestelmän voimassaolon aikaisina erityiskaupunkeina” (jap. 施行時特例市, shikōji tokureishi).[3]