Janus Putkonen

Janus Kostia Putkonen (s. 16. marraskuuta 1974 Pernaja)[1] on suomalainen teatteriohjaaja ja toimittaja. Putkonen on toiminut perustamansa Verkkomedia-sivuston päätoimittajana 2011–2013. Vuosina 2015–2018 hän toimi Donetskin separatistialueen tiedotuskeskuksen Doni-newsin johtajana. Vuodesta 2019 hän on ollut MV-median päätoimittaja.[2] Venäjän rahoittamat Doni-news ja MV-media ovat Putkosen aikana keskittyneet Donetskin kansantasavaltaan liittyneeseen venäläismieliseen propagandaan.[3][4] Putkonen on antanut suosituksia keille toimittajista annetaan pääsy Donetskin separatistialueelle.[5]

Elämä

Putkonen oli vuoden 1995 Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki, mutta ei sijoittunut palkintosijoille.[6]

Putkonen on toiminut Porvoon Teatterin ohjaajana ja käsikirjoittajana vuodesta 1996.[1] Hän on myös näytellyt ja tehnyt lavastus-, valaistus- ja äänisuunnitteluja.[1] Putkonen toimi Verkkomedia-sivuston päätoimittajana vuosina 2011–2013 ja asui Nakhon Sawanissa Thaimaassa[7]. Verkkomedia-sivuston teemoina olivat globaalin eliitin kritiikki, uutisointi Venäjän näkökulmasta ja maahanmuutto- sekä juutalaisvastaisuus.[8]

Hän on asunut Donetskissa heinäkuusta 2015 lähtien, jonne hän on perustanut Donetskin kansantasavallan asioista kertovan englanninkielisen Doni news -uutistoimiston.[9] Syyskuussa 2016 hän nousi julkisuuteen tarjottuaan Ilja Janitskinille poliittista turvapaikkaa Donetskin kansantasavallasta.[10]

Vuodesta 2019 hän on ollut MV-median päätoimittaja.[2] Venäjän rahoittamat Doni-news ja MV-media ovat Putkosen aikana keskittyneet Donetskin kansantasavaltaan liittyneeseen venäläismieliseen propagandaan.[3][4]

Putkonen on osallistunut suomalaisten rekrytoimiseen Itä-Ukrainan sotaan Venäjän puolella.[11][12]

Putkosen omaelämäkerta Patriootin päiväkirja 1 ilmestyi vuonna 2023 Johan Bäckmanin yhtiön kustantamana. Monet kirjakaupat kieltäytyivät myymästä sitä.[13]

Yksityiselämä

Putkosen vanhemmat ovat oopperalaulaja Marko Putkonen ja teatteriohjaaja Tuovi Putkonen. Hänellä on kaksi siskoa, joista vanhempi Krista Putkonen-Örn on näyttelijä.[14]

Lähteet
  1. Leppänen, Marko: Kuka? Janus Putkonen. Helsingin Sanomat, 21.1.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2022.
  2. https://mvlehti.net/2019/04/19/uusi-mv-lehti-haastaa-suomen-mediapoolin-paatoimittajaksi-janus-putkonen/
  3. The curious case of Janus Putkonen. How propaganda abroad becomes a threat at home Uacrisis.org. 3.10.2019. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  4. Analyysi: Itä-Ukrainan propagandisti Janus Putkonen lyö Putinin leiman Helsingin Convoy-protestiin – monologeissa talvisota sotketaan Venäjän uhkapuheisiin Kaleva. Viitattu 27.2.2022.
  5. Ylen toimittajan työskentely estettiin Donetskissa Yle Uutiset. 27.8.2015. Viitattu 16.2.2023.
  6. Fogelholm, Sonja: Miesnäkökulma kiersi miesten mannekiini- ja voimakisoissa 17.10.2013. Yle Elävä arkisto. Viitattu 10.5.2018.
  7. Infosoturi Janus vaihtoi kiväärin kirjaimiin - Loviisan Sanomat www.loviisansanomat.net. Arkistoitu 8.8.2017. Viitattu 25.7.2017.
  8. Holokausti on myytti ja muita väitteitä – näin toimii suomalainen vastamedia Yle Uutiset. 1.11.2015. Viitattu 17.1.2023.
  9. Ylen toimittajan työskentely estettiin Donetskissa Ylen uutiset.
  10. Tiia Palmén: Janus Putkonen tarjoaa turvapaikkaa MV-lehden Ilja Janitskinille Iltalehti. 28.9.2016. Viitattu 29.9.2016.
  11. Jessikka Aro, Antti Kuronen: Itä-Ukrainassa Venäjän puolesta taistelleet suomalaiset kehuskelevat kokemuksillaan – muualla Euroopassa vierastaistelijoita on tuomittu rikoksista Yle Uutiset. 23. marraskuuta 2021. Viitattu 12. tammikuuta 2022.
  12. Laura Halminen: Suomen uusnatsit hankkivat nyt oppia Venäjältä: järjestön koulutuskeskus järjestää haulikko- ja pistooliammuntaa, ”partisaanikursseja” ja kieltää kiroilun Helsingin Sanomat. 9. kesäkuuta 2020. Viitattu 12. tammikuuta 2022.
  13. Sirén, Vesa: Janus Putkosen kirja oli myynnissä Suomalaisessa Kirjakaupassa Helsingin Sanomat. 21.2.2023. Viitattu 21.2.2023.
  14. Tietoa tilasta Esman Ratsastuskeskus (Internet Archive). Arkistoitu 16.11.2016. Viitattu 12.7.2017.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.