Janne Mursu

Juho (Janne) Mursu (24. kesäkuuta 1897 Ii – 11. helmikuuta 1930) oli suomalainen jääkärivääpeli ja Viron armeijan vänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan ryhmänjohtajana ja Viron vapaussotaan vänrikkinä Pohjan Poikani rykmentissä.[1][2]

Perhe ja koulutus

Mursun vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Mursu ja Ida Höyhtyä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Anna Matilda Dahlin kanssa. Hän kävi kansakoulun.[1][2]

Jääkärikausi
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Mursu työskenteli maanviljelijänä Iissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota

Mursu astui Suomen armeijan palvelukseen jefreitteriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ryhmänjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Mursu palveli sisällissodan jälkeen komppanianvääpelinä 1. Krenatöörirykmentin 3. Oulun pataljoonan 4. komppaniassa ja myöhemmin Tampereen vartiopataljoonan l. komppaniassa. Hänet siirrettiin 8. lokakuuta 1918 Lapin ryhmän II pataljoonaan. Armeijasta Mursu erosi 24. syyskuuta 1919 ja liittyi Viron vapaussotaan joukkueenjohtajaksi Pohjan Poikain rykmentin II pataljoonan 6. komppaniaan. Hän osallistui Viron vapaussodan taisteluihin Valkissa, Marienburgissa ja Petserin rintamalla. Viron vapaussodasta palattuaan hän astui takaisin armeijan palvelukseen 10. huhtikuuta 1922 ja hänet sijoitettiin Salmin rajavartioston 5. komppaniaan, jossa hän toimi koulutusaliupseerina. Armeijasta hän erosi lopullisesti 3. maaliskuuta 1923 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Kuivaniemellä. Hänet haudattiin Yli-Iin Tannilan metsähautausmaalle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Jefreitteri 11. helmikuuta 1918
  • Aliupseeri 18. maaliskuuta 1918
  • Vääpeli 7. toukokuuta 1918
  • Vänrikki 1919 (Viron armeija)

  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki
  • Viron Vapaudenristi II/3 lk.
  • Viron Vapaussodan muistomitali

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.