Jane Digby

Jane Digby syntyi aristokraattiseen perheeseen, jota pidettiin hieman eksentrisenä. Kaksi ensimmäistä vuottaan hän asui suuressa Holkham Hallin kartanossa, jonka seiniä peittivät Titianin, Hans Holbeinin ja Thomas Gainsborough’n maalaukset. Kartanossa pidettiin usein ylellisiä juhlia. Nuori Jane Digby osoitti jo lapsena rohkeutta: hän vaelsi muutaman päivän lähistöllä majailleiden romanien kanssa ja opetteli ratsastamaan ja ampumaan.[1]

Debyyttinsä Lontoon seurapiireissä Digby teki 16-vuotiaana, jolloin hän oli jo huomiota herättävä kaunotar. Avioliiton hän solmi vuonna 1824 34-vuotiaan Edward Lawn, Ellenborough’n lordin kanssa. Jo häämatkan Brightoniin huhuttiin olleen onnettoman. Lordi vietti aikansa mieluummin hotellin kokin tyttären kuin nuoren vaimonsa kanssa. Aluksi Digby viihtyi aviomiehensä kartanossa suunnitellen näyttäviä asusteita, mutta vähitellen yksinäisyys tuntui liian suurelta. Hän kutsui kartanoon serkkunsa, George Ansoni. Kun Digbyn poika syntyi vuonna 1828, lähti huhumylly käyntiin. Huhut väittivät, että Digbyn pojan isä olisikin hänen serkkunsa.[1]

Saman vuoden toukokuussa eräillä illanistujaisilla Digby tapasi itävaltalaisen diplomaatin Felix zu Schwarzenbergin. Suhde alkoi heti, ja rakastavaiset alkoivat tavata päivittäin. Aviomies oli näihin aikoihin tuskin lainkaan kotona, koska hänellä oli kiireitä uraa luodessaan. Hän kuuli huhuja vaimonsa suhteesta, mutta ei ottanut niitä tosissaan. Helmikuussa 1829 Brightonissa kuitenkin tapahtui välikohtaus, joka johti avioeroon.[1]

Tapaus oli suuri skandaali. Diplomaattirakastaja kutsuttiin kotiin Itävaltaan, ja hän kirjoitti Digbylle, että ei aio mennä hänen kanssaan naimisiin. Digby oli kolmannella kuulla raskaana ja pyysi mieheltään eroa. Aviomies suostui ja antoi entiselle vaimolleen vielä avokätisen määrärahan. Digby otti uskollisen palvelijattaren mukaansa Sveitsiin ja eli loppuikänsä maanpaossa. Englantiin jätetty poika kuoli vuonna 1830. [1] [3]

Sveitsistä Digby siirtyi Baijeriin, missä hänellä oli suhde kuningas Ludvig I:n kanssa. Ollessaan ratsastamassa hän tapasi paroni Karl von Venningenin, joka rakastui Digbyyn päätäpahkaa. Digby suostui tämän kanssa avioliittoon, vaikka ei ollut rakastunut, sillä avioliitto paransi hänen sosiaalista statustaan. Avioliitto solmittiin marraskuussa 1833, ja siitä syntyi kaksi lasta, poika ja tytär. [4]

Uuden kumppaninsa, kreikkalaisen kreivi Spyrion Theotokiksen, Digby lienee tavannut Kreikan kuninkaan Oton hovissa. Otto oli Digbyn aikaisemman rakastajan kuningas Leopold I:n poika. Suhde paljastui vuonna 1838. Paroni von Venningen haastoi Theotokiksen kaksintaisteluun, jossa tämä haavoittui. Paroni myönsi Digbylle eron ja otti heidän lapsensa luokseen. Digby ja paroni pysyivät loppuelämänsä ystävinä.[4]

Nyt Digby kääntyi ortodoksiksi ja meni Theotokiksen kanssa naimisiin, vaikka eroa edellisestä liitosta ei ollut myönnetty. Uudesta avioliitosta syntyi poika Leonidas, joka kuoli kuusivuotiaana onnettomuudessa. Tämän jälkeen pariskunta erosi. Seuraavaksi Digbyllä oli suhde kreikkalaisen kenraalin Christodoulos Chatzipetroksen kanssa. Digby seurasi kenraalia taistelukentälle. Samaan aikaan Digby oli tosin suhteessa myös Kreikan kuninkaan kanssa, mitä pidettiin suurena skandaalina.[4]

46-vuotiaana Digby jätti kaiken entisen taakseen. Hän matkusti Beirutiin, ja matkalla kohti Jerusalemia hän kohtasi sheikki Medjuel el Mezrabin. Pariskunta avioitui vuonna 1853, ja Jane Digbystä tuli Jane Elizabeth Digby el Mezrab. Liitto oli onnellinen pariskunnan ikäerosta huolimatta ja kesti 28 vuotta. Digby pukeutui arabiasuihin ja opetteli arabian. Hän osasi ennestään jo seitsemää kieltä. Puolet vuodesta pariskunta asui teltassa aavikolla ja toisen puolen Digbyn Damaskokseen rakennuttamassa palatsissa.[4]

Digbyä on virheellisesti kutsuttu kurtisaaniksi. Hän ei ollut sitä, sillä ei käyttänyt suhteitaan edetäkseen sosiaalisessa hierarkiassa. Hänellä oli itsellään huomattava varallisuus. Häntä voi pitää naispuolisena lordi Byronina, joka ei halunnut elää tavallista elämää.[1]