Jan Lievens

Lievens aloitti jo kahdeksanvuotiaana Joris van Schootenin (n. 1587 – n. 1653) oppilaana Leidenissä. Kymmenvuotiaana hän muutti Amsterdamiin historiallisia teoksia maalanneen Pieter Lastmanin (1583–1633) oppilaaksi.[1][4] Lievens palasi Leideniin ja oli vain 12-vuotias aloittaessaan itsenäisen työskentelyn.[2]

Kun Rembrandt van Rijn palasi Leideniin vuonna 1625 kahden nuoren ja poikkeuksellisen lahjakkaan maalarin välille kehittyi läheinen suhde. Rembrandt oli ollut todennäköisesti juuri Lievensin suosituksesta Pieter Lastmanin oppilaana Amsterdamissa. Ei tiedetä varmuudella oliko maalareilla yhteinen työtila, mutta he työskentelivät tiiviisti yhdessä lainaten ideoita ja tekniikoita toisiltaan.[5] Kaksikon välinen yhteistyö ja keskinäinen kilpailu jatkui vuoteen 1631 saakka,[2] jolloin Rembrandt lähti Leidenistä.[6]

Lievens halusi kansainvälisen uran hovitaiteilijana ja siirtyi vuonna 1632 Englantiin ilmeisesti Anthony van Dyckin (1599–1641) vaikutuksesta. Ajalta Englannissa tunnetaan hyvin vähän teoksia. Hänen tiedetään maalanneen kuninkaallisen perheen muotokuvia, mutta teokset eivät ole säilyneet.[2][4] Lievens työskenteli mahdollisesti van Dyckin ateljeessa, ehkä tämän avustajana.[6]

Vuonna 1635 Lievens palasi mannermaalle ja liittyi Antwerpenin Pyhän Luukkaan taidemaalarien kiltaan.[2] Hän meni naimisiin tunnetun puunleikkaajan ja kuvanveistäjän Andries Colijns de Nolen tyttären Susannan kanssa vuonna 1638 ja kääntyi todennäköisesti katoliseen uskoon.[3] Vaikka Lievens sai runsaasti tilaustöitä varsinkin jesuiitoilta[6] hän kärsi taloudellisista vaikeuksista. 2. lokakuuta 1643 hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Lievensin poika Jan Andrea kastettiin tammikuussa 1644. Pojan äiti ja Lievensin vaimo Susanna kuoli joko synnytyksessä tai pian sen jälkeen. Lievens päätti jättää Antwerpenin vuonna 1644.[2]

Brinion ylennys kenraaliksi, 1661, 5.46 × 5.38 m, Amsterdamin kuninkaallinen palatsi (seinämaalaus), Amsterdam.

Lievens muutti Amsterdamiin, jossa hänestä tuli kysytty muotokuvamaalari. Hän meni vuonna 1648 uudelleen naimisiin maalari Jan de Brayn (1627–1697) tyttären Cornelian kanssa.[2][3] Hän sai useita virallisia erittäin merkittäviä tilaustöitä. Lievens osallistui vuonna 1650 kultakauden kunnianhimoisimman rakennusprojektin Oranjezaalin ja vuosina 1656 ja 1661 nykyisin Amsterdamin kuninkaallisena palatsina tunnetun Nieuwe Stadhuisin sisustukseen.[4] Hänellä oli myös ulkomaisia ostajia. Vuosina 1653–1654 Lievens työskenteli Berliinissä.[2] Ranskan–Hollannin sota vaikutti monien muiden maalarien tavoin myös Lievensin työtilanteeseen, kun Ranskan miehitettyä Alankomaiden alueen maalaustaiteen kysyntä romahti.[3]

Lievens oli historiallisten tietojen perusteella hyvin haastava ihminen, joka oli jatkuvasti konflikteissa läheistensä ja asiakkaidensa kanssa. Hänellä oli koko uransa ajan vaikeuksia asioidensa hoitamisessa ja taloudellisia ongelmia.[3] Kuollessaan Lievens jätti jälkeensä vain velkaa.[4]

Lieves oli yksi aikakautensa arvostetuimpia taiteilijoita.[3] Hänen myöhempi maineensa on kuitenkin kärsinyt vertailusta Rembrandtiin ja uran kokonaisuuden määrittelyn vaikeudesta. Lievens maalasi lukuisilla erilaisilla tyyleillä, joten hänen työtään on ollut vaikeaa asettaa selkeään muottiin.[2][4]

Lievensin varhaiset teokset ovat historiallisia ja uskonnollisia maalauksia, joissa näkyy hänen mestarinsa Pieter Lastmanin ja Utrechtin caravaggistien, erityisesti Gerard van Honthorstin (1590–1656) vaikutus.[2] Vuosien 1625–1632 välillä Lievens ja Rembrandt maalasivat niin samankaltaisella tekniikalla, että on usein mahdotonta sanoa kumpi maalasi teoksen. Useita Lievensin töitä on pidetty Rembrandtin maalauksina. Nuoret taiteilijat maalasivat samoja asetelmia ja malleja. Työtapa oli poikkeuksellinen, sillä normaalisti maalarit olisivat työstäneet yhdessä samaa maalausta. Molemmat olivat myös toistensa malleina.[5]

Lasaruksen herääminen, 1631, 107 × 114 cm, Art Gallery and Museum, Brighton.

Varhaiskauden maalaukset olivat usein puolikuvia, ja niissä on voimakas chiaroscura-efekti. Vuoden 1628 jälkeen Lievens siirtyi impasto-tekniikkaan ja hänen maalaustensa väriskaala muuttui monokromaattisemmaksi. Leidenin kauden tunnettuja maalauksia ovat esimerkiksi Job (1631), Lasaruksen herääminen (1631) ja Eli ja Samuel (1631). Monet Lievensin uraa arvioivat pitävät ajanjaksoa hänen taiteellisesti vahvimpana kautenaan.[2]

Englannissa ja Antwerpenissa vietetyn kauden aikana Lievensin tyyli muuttui klassisemmaksi. Hän maalasi teoksia, joissa näkyi hänen uuden asuinpaikkansa Espanjan Alankomaiden ja flaamilaisen barokin, erityisesti van Dyckin ja Pieter Paul Rubensin (1577–1640) vaikutus.[2] Hän palasi historiallisen maalauksen pariin ja sai tilaustöitä varsinkin jesuiitoilta. Antwerpenissa Lievens alkoi maalata uudelleen tronieksi kutsuttuja muotokuvatutkielmia, joita hän oli maalannut myös Leidenissä.[4][3] Hän pyrki myös laventamaan taitojaan. Hän teki ajalle epätyypillisesti puupiirroksia ja maalasi maisemamaalauksia, joissa näkyi Adriaen Brouwerin (1605/06–1638) vaikutus.[2][6]

Muutettuaan vuonna 1644 Amsterdamiin Lievens mukautti jälleen ongelmitta tyylinsä ostajien makuun. Amsterdamin muotokuvamarkkinoita oli hallinnut Rembrandt, mutta muoti oli nyt vaihtumassa. Lievensin klassinen flaamilainen maalaustyyli sopi paikalliselle yläluokalle. Hän maalasi lukuisia muodollisia muotokuvia, esimerkiksi Anna Maria Schuurmanin (1649) ja Cornelia Teding van Berkhoutin (1653) muotokuvat.[2]

Lievens maalasi Amsterdamin kaudellaan myös useita seinämaalauksia aikakauden kunnianhimoisimpiin ja halutuimpiin rakennuskohteisiin. Oranjezaalin maalattu Viisi muusaa (1650) jatkoi Antwerpin klassista tyyliä. Amsterdamin kuninkaalliseen palatsiin Lievens maalasi vuonna 1656 Quintus Fabius Maximusta ja hänen poikaansa kuvaavan teoksen ja myöhemmin jättimäisen Brinion ylennyksen kenraaliksi (1661, 5.46 × 5.38 m).[2]