Jan Halldoff

Jan Harry ”Janne” Halldoff (4. syyskuuta 1939 Tukholma – 23. heinäkuuta 2010 Tukholma) oli ruotsalainen valokuvaaja, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka teki 1960- ja 1970-luvuilla monia suurta huomiota saaneita elokuvia.[1]

Tukholman suomalaisen seurakunnan jäseneksi kastettu Halldoff kärsi lapsena änkytyksestä, mutta löysi oman ilmaisuvälineensä lahjaksi saamastaan kamerasta. Jo 12-vuotiaana hän kuvasi monia julkisuuden henkilöitä ja sai 15-vuotiaana paikan lehtikuvaajana. Vuonna 1964 hän toimi Vilgot Sjömanin elokuvan 491 stillkuvaajana ja kiinnostui sen myötä elokuvanteosta. Oman esikoispitkänsä, Stig Claessonin käsikirjoittaman elokuvan Myten hän toi ensi-iltaan 1966 yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista ruotsalaisohjaajista. Varsinainen läpimurto oli terveydenhoidon tilasta kertova Korridoren, joka herätti keskustelua ja nousi vuoden 1968 katsotuimmaksi ruotsalaiselokuvaksi. Vuonna 1972 Halldoffilta valmistui PR-toimiston hurjista henkilökuntajuhlista kertova Firman juhlat (Firmafesten). Vuonna 1975 Halldoff sai Guldbagge-palkinnon parhaasta ohjauksesta elokuvasta Polare, ja vuotta aiemmin hänen ohjauksensa Viimeinen seikkailu palkittiin Guldbaggella parhaana elokuvana. Merkittävimpiin hänen paristakymmenestä ohjauksestaan kuuluu myös Ulf Lundellin romaanin Jack filmatisointi Kapinalliset (1977).[1]

Halldoffin viimeiseksi elokuvaksi jäi vuoden 1982 Huijaus (Klippet), joka menestyi huonosti sekä kriitikoiden arvioissa että teattereissa. Sen seurauksena Halldoff jätti elokuvanteon, mutta toimi ajoittain alan kouluttajana ja käsikirjoitusten kehittäjänä.[1]

Halldoff työskenteli muun muassa Svensk Filmindustrille, Ruotsin televisiolle ja Svenska Filminstitutetille.[2] Vuonna 2009 hänen ohjaamansa elokuva Viimeinen seikkailu pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.[3]

Ingmar Bergman on sanonut Halldoffista: ”Hän vaikuttaa ohjaajalta joka ei vain tehnyt elokuviaan vaan eli ne.”[1]

Filmografia
  • 1966 – Myten eller Han snodde en blomma och fick springa för livet
  • 1967 – Ola och Julia
  • 1967 – Livet är stenkul (Elämä on rautaa)
  • 1968 – Korridoren
  • 1969 – En dröm om frihet
  • 1970 – Ute
  • 1970 – Bajen
  • 1970 – Rötmånad
  • 1972 – Firmafesten (Firman juhlat)
  • 1973 – Bröllopet (Ruotsalaiset riemuhäät)
  • 1973 – Stenansiktet
  • 1974 – Det sista äventyret (Viimeinen seikkailu)
  • 1976 – Jack (Kapinalliset)
  • 1976 – Polare
  • 1978 – Chez Nous (Kuolema ja sen syyt)
  • 1978 – Harry H. (TV-sarja)
  • 1979 – Tillsammans
  • 1979 – Vad händer...?
  • 1980 – Lämna mej inte ensam
  • 1982 – Klippet (Huijaus)

Lähteet
  1. Fahl, Hanna: Regissören Jan Halldoff har avlidit (Arkistoitu – Internet Archive), Dagens Nyheter 23.7.2010, viitattu 2.4.2015.
  2. Halldoff, Jan H, fotograf, regissör, Sthlm, Vem är det, Svensk biografisk handbok 1993, s. 427.
  3. Gradvall, Jan ym. (2009). Tusen svenska klassiker: böcker, filmer, skivor, tv-program från 1956 till i dag. Tukholma: Norstedt. ISBN 978-91-1-301717-4.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.