Jamnakulttuuri
Jamnakulttuuri (myös kuoppahautakulttuuri tai okrahautakulttuuri) oli Ukrainan ja Kaspianmeren seudun aroilla vallinnut paimentolaiskulttuuri, joka ulottui Tonavalta Uralvuorille noin 3600–2200 eaa. Jamnat ovat saaneet nimensä venäjän sanasta jama, kuoppa, ja se tunnetaan kymmenistätuhansista kuoppahaudoista. Hautakuoppien päälle rakennettiin kurgaaneja eli tumuluksia, valtavia kumpuja. Hautaustavat yhdistävät jamnakulttuurin indoeurooppalaiseen perinteeseen.[1] Jamnojen perimä levisi vähitellen myös nykyisen Suomen alueelle.[2]
Kulttuurin vaiheet
Jamnojen vaikutus eurooppalaisten perimään
Jamnojen perimässä sekoittuivat puoliksi iranilaissukuiset geenit ja puoliksi itäeurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden geenit. Levittäydyttyään Eurooppaan jamnat syrjäyttivät noin 70 prosenttia Keski-Euroopan väestöstä ja noin 30 prosenttia Iberian niemimaan väestöstä.[4] On epäilty, että jamnojen mukana vaihtui jopa 80 prosenttia eurooppalaisten geeneistä. Jamnakulttuurin mukana Eurooppaan tuli täysin uusien isälinjojen R1a:n ja R1b:n geenejä, kun taas muun muassa G2 hävisi laajalta alueelta. Koska varsinkin valloituksen alkuvaiheessa Eurooppaan tulleiden jamnojen oletetaan olleen lähes yksinomaan miespuolisia sotureita, jotka lisääntyivät valloitusretkillään alkuperäisväestöön kuuluneiden naisten kanssa, eivät äitilinjat muuttuneet yhtä radikaalisti kuin isälinjat.[5] Nykyisin jopa kaksi kolmasosaa eurooppalaisista miehistä polveutuu suoria isälinjoja pitkin jamnojen klaaneista, mutta suomalaisista miehistä vain joka kymmenes. Eniten jamnojen perimää löytyy norjalaisista, skotlantilaisista ja liettualaisista.[2][6]
Jamnojen menestyksen suurimmaksi syyksi on epäilty heidän aroiltaan mukanaan tuomaa paiseruttoa, jolle he itse olivat osittain immuuneja, toisin kuin eurooppalaiset. Jamnojen oletetaan myös olleen varsin julma ja murhanhimoinen kansa, joka surmasi alkuperäiskansaan kuuluvia, ja lisäksi he olivat mahdollisesti hankkineet alkuperäiskansoja enemmän lapsia. Euroopassa oli tuolloin myös paljon tilaa, josta jamnat eivät joutuneet kilpailemaan viljelijöiden kanssa.[2][5][7] Jamnat toivat perimässään Eurooppaan laktoosinsietokyvyn, jonka ansiosta maitotuotteista tuli osa eurooppalaisten ravintoa. Tällöin esimerkiksi talvien ja pula-aikojen yli selviäminen helpottui karjanhoitoa harjoittavissa kulttuureissa.[2] Ehkä juuri runsasproteiinisen ruokavalionsa ansiosta jamnat olivat Euroopan alkuperäiskansoja suurikokoisempia ja lihaksikkaampia. Jamnoilla oli myös pituutta ja vaaleaa ihoa lisääviä geenejä.[5]
Jamnat toivat Eurooppaan geeniensä lisäksi myös nuorakeramiikkakulttuurin. Ennen jamnojen tuloa saviastiat oli koristeltu painamalla niihin kuvioita kampamaisilla leimoilla, mutta tämän jälkeen kuviot tehtiin nuoranpätkillä. Uutta oli myös pronssinvalmistustaito, minkä ansiosta työkalut ja veneet kehittyivät tehokkaammiksi. Oletettavasti myös indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan jamnojen mukana.[8][2]
Lähteet
- Ara, Mitra: Eschatology in the Indo-Iranian Traditions. New York: Peter Lang Publishing, 2008. ISBN 978-1-4331-0250-9. Google-kirjat (viitattu 15.3.2013). (englanniksi)
Viitteet
- Ara, s. 18.
- Keitä me olemme? Helsingin Sanomat. 3.3.2018. Viitattu 3.3.2018.
- Nina Morgunova, Olga Khokhlova, Chronology and Periodization of the Pit-Grave Culture in the Area Between the Volga and Ural Rivers Based on 14C Dating and Paleopedological Research, Radiocarbon, Vol 55, No 2–3 (2013), DOI: 10.2458/azu_js_rc.55.16087
- Reich 2018, s. 124–135.
- Kaikkien aikojen murhanhimoisin kansa valloitti Euroopan 5 000 vuotta sitten – He mullistivat elämäntapamme ja tekivät eurooppalaisista maailman pisimpiä ihmisiä Tekniikan Maailma. 2.4.2019. Viitattu 13.10.2022.
- R1b and the People of Europe: An Ancient DNA Update. FamilytreeDNA, 17.11.2015. Artikkelin verkkoversio.
- Reich 2018, s. 138–139.
- Reich 2018, s. 136, 143–145.
Aiheesta muualla
- Luiden kulumat kertovat, että keskeinen muinaiskansa ratsasti paljon – jamnat myös jättivät jälkensä Eurooppaan. Helsingin Sanomat 4.5.2023.
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jamnakulttuuri Wikimedia Commonsissa