James Stephens

James Stephens (1825 Kilkenny29. maaliskuuta 1901 Blackrock, Dublin)[1] oli irlantilainen vallankumouksellinen, joka perusti vuonna 1858 Irlannin feeniläisten maanalaisen keskusjärjestön, Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan (Irish Republican Brotherhood, IRB).

Stephensin varhaisista elämänvaiheista ei tiedetä paljoakaan. Osallistuttuaan vuoden 1848 epäonnistuneeseen kapinaan hän pakeni Pariisiin, jossa hän tutustui itseään kymmenisen vuotta vanhempaan John O’Mahonyyn ja vakuuttui siitä, että Irlantiin tarvittaisiin aseellista vallankumousta valmisteleva salaseura. Stephens palasi Irlantiin tammikuussa 1856, ja alkoi luoda yhteyksiä. Vuonna 1857 hän kirjoitti Yhdysvaltoihin muuttaneelle O’Mahonylle ja pyysi tätä keräämään varoja muistomerkkiin eräälle hiljattain kuolleelle irlantilaiselle kapinalliselle. O’Mahony vastasi tarjoamalla hänelle rahaa salaisen vallankumousjärjestön luomiseen. Sopimuksen synnyttyä Stephens ja eräät muut vallankumoukselliset perustivat Irlannin tasavaltalaisveljeskunnan hänen kotonaan Dublinissa 17. maaliskuuta 1858. O’Mahony loi puolestaan Yhdysvaltoihin vastaavan organisaation, jonka nimeksi tuli feeniläisveljeskunta.[2] Salaseuran tavoitteena oli Irlannin aseellinen vapauttaminen Ison-Britannian vallasta. Vuosina 1858–1859 ja 1863–1864 Stephens kiersi Pohjois-Amerikassa keräämässä rahaa ja aseita sekä lujittamassa siteitä feeniläisiin.[1]

Stephens ja Irlannin feeniläiset lupasivat amerikkalaisille tukijoilleen käynnistävänsä kansannousun Irlannissa 20. syyskuuta 1865, mutta liikkeen johtajat pidätettiin viisi päivää sitä ennen. Stephens vangittiin saman vuoden marraskuussa, mutta hän onnistui pakenemaan parin viikon kuluttua. Hän luopui joulukuussa 1866 IRB:n johdosta ja asui sen jälkeen useita vuosikymeniä Pariisissa työskennellen toimittajana ja kielenopettajana. Saatuaan vuonna 1891 armahduksen hän palasi asumaan Irlantiin. Kamppailussa Irlannin itsenäisyyden puolesta Stephens vastusti sekä Ison-Britannian parlamenttiin nojaavaa linjaa että terrorististen keinojen käyttöä.[1]

Lähteet

  1. Nordisk familjebok (1917), s. 1292–1293 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.4.2014.
  2. Fenian History (englanniksi) Fenians.org. Viitattu 13.4.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.