James Rothman

James E. Rothman (s. 3. marraskuuta 1950 Haverhill, Massachusetts, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen solubiologi, joka on tutkinut muun muassa kalvorakkuloiden liikennettä soluissa. Hänet on palkittu työstään useilla palkinnoilla, ja vuonna 2013 hän jakoi Randy Schekmanin ja Thomas Südhofin kanssa Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon.

James Rothman
Henkilötiedot
Syntynyt3. marraskuuta 1950
Haverhill, Massachusetts, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Yalen yliopisto,
Harvardin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Eugene Kennedy
Instituutti Massachusetts Institute of Technology,
Stanfordin yliopisto,
Princetonin yliopisto,
Memorial Sloan–Kettering Cancer Center,
Yalen yliopisto
Tutkimusalue solubiologia
Palkinnot

Louisa Gross Horwitz -palkinto (2002)
Lasker-palkinto (2002)
Nobel-palkinto

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2013)
Aiheesta muualla
iris.ucl.ac.uk/iris/browse/profile?upi=JROTH20

Elämäkerta

Rothman syntyi vuonna 1950 Massachusettsin Haverhillissa.[1] Hän valmistui Yalen yliopistosta fysiikasta vuonna 1971, ja biokemiasta hän väitteli Harvardin yliopistosta tohtoriksi vuonna 1976. Vuodet 1971–1973 hän oli opiskellut Harvard Medical Schoolissa.[2]

Rothman toimi 1976–1978 tutkijana Massachusetts Institute of Technologyn biologian laitoksella. Tämän jälkeen hän oli kymmenen vuoden ajan biokemian professorina Stanfordin yliopistossa.[2] Tuona aikana Rothman alkoi tutkia kalvorakkuloita. Hän havaitsi 1980- ja 1990-luvuilla, että proteiinikompleksit mahdollistavat kalvorakkuloiden kiinnitymisen ja sulautumisen kohteeseensa.[1] Rotman toimi vuosina 1988–1991 Princetonin yliopiston molekyylibiologian professorina ja oli perustamassa vuonna 1991 Memorial Sloan–Kettering Cancer Centerin solubiokemian ja biofysiikan osastoa, missä hän työskenteli vuoteen 2004.[2] Vuonna 2008 hän siirtyi Yalen yliopiston solubiologian laitokselle.[1]

Rothman on palkittu useaan kertaan työstään kalvorakkuloiden liikenteen tutkimisessa. Hän on saanut muun muassa vuonna 2002 Louisa Gross Horwitz- ja lääketieteellisen perustutkimustyön Lasker-palkinnon, jotka hän jakoi Randy Schekmanin kanssa.[2][3] Vuonna 2013 Schekman ja Rothman olivat jakamassa Thomas Südhofin kanssa Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkintoa.[1] Rothman on lisäksi Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemian ja American Academy of Arts and Sciencesin jäsen.[2]

Lähteet
  1. The 2013 Nobel Prize in Physiology or Medicine - Press Release Nobelprize.org. Nobel Media AB. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  2. James E Rothman PhD Yale School of Medicine. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
  3. Albert Lasker Basic Medical Research Award Lasker Foundation. Viitattu 7.10.2013. (englanniksi)
    Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
    1901–1925

    1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod 1924: Einthoven

    1926–1950

    1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz 1950: Kendall, Reichstein, Hench

    1951–1975

    1951: Theiler 1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin

    1976–2000

    1976: Blumberg, Gajdusek 1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel 2000: Carlsson, Greengard, Kandel

    2001–

    2001: Hartwell, Hunt, Nurse 2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.