James L. Kemper

Kemper syntyi Mountain Prospectissa Madison Countyssä Virginiassa. Hänen veljensä Frederick T. Kemper perusti Kemperin sotilaskoulun. Hänen isoisänsä palveli George Washingtonin esikunnassa Yhdysvaltain vapaussodassa, mutta hänellä itsellään ei ollut sotilaskoulutusta. Hän valmistui Washington Collegesta (nykyisin Washingtonin ja Lee College) vuonna 1842, ja hänestä tuli lakimies.

Meksikon–Yhdysvaltain sodan alkamisen jälkeen Kemper liittyi armeijaan ja yleni kapteeniksi ja avustavaksi majoitusmestariksi 1. Virginian jalkaväkeen. Hän liittyi armeijaan kuitenkin liian myöhään (1847) nähdäkseen yhtään taistelutoimintaa. Vuonna 1858 Kemper oli prikaatinkenraali Virginian miliisissä. Hän palveli myös kolme kautta Virginian lainsäädännössä ja kohosi puhemieheksi lähettiläiden taloon sekä sotilasasioiden komiteaan, jossa hän oli osavaltion sotilaallisen valmistautumisen vahva kannattaja.

Sisällissodan alettua Kemper palveli prikaatinkenraalina Virginian vakinaisessa armeijassa ja sitten everstinä konfederaation armeijassa, jossa hän komensi 7. Virginian jalkaväkeä toukokuusta 1862 lähtien. Hänen rykmenttinsä oli A. P. Hillin prikaatin kenraalimajuri James Longstreetin divisioonassa konfederaation Potomacin-armeijassa kesäkuusta 1861 maaliskuuhun 1862. Kemper oli mukana ensimmäisessä Bull Runin taistelussa. Urheasta esiintymisestään Seven Pinesin taistelussa Virginian niemimaalla käydyissä taisteluissa Kemper ylennettiin prikaatinkenraaliksi 3. kesäkuuta 1862, ja hän komensi vähän aikaa divisioonaa Longstreetin armeijakunnassa. Kenraalimajuri George Pickettin palattua Kemper siirtyi takaisin komentamaan prikaatiaan, joka oli suurin joukko-osasto, jota hän tuli taistelukentällä komentamaan. Toisessa Bull Runin taistelussa Kemperin prikaati otti osaa James Longstreetin johtamaan yllätyshyökkäykseen unionin joukkojen vasenta sivustaa vastaan, mikä miltei tuhosi John Popen komentaman Virginian armeijan.

Antietamin taistelussa Kemperin joukko sijaitsi Sharpsburgin kaupungista etelään, jossa se puolusti asemiaan Ambrose Burnsiden eteneviä joukkoja vastaan iltapäivällä 17. syyskuuta 1862. Kemper veti joukkonsa pois unionin joukkojen edessä, paljasti konfederaation armeijan oikean sivustan, ja linjan pelasti vain A. P. Hillin divisioonan nopea saapuminen Harpers Ferrystä. Fredericksburgin taistelussa Kemperin prikaati oli reservissä.

Kemper saapui Gettysburgin taisteluun Pickettin divisioonan mukana illalla 2. heinäkuuta 1863. Hänen prikaatinsa oli 3. heinäkuuta Pickettin hyökkäyksen vasempana sivustana. Emmitsburgin tien ylityksen jälkeen Kemperin prikaatiin osui Unionin Vermontin joukkojen ampumaa tulta: Kemperin joukkoa ajettiin vasemmalle, ja se häiritsi koko hyökkäyksen kulkua. Kemperin kuultiin huutavan: "Tuolla on aseita pojat, menkää niiden luo". Hänen mahtailunsa teki hänet selväksi maaliksi unionin kiväärimiehille, ja hän saikin luodin vatsaansa ja joutui unionin joukkojen vangiksi. Kersantti Leigh Blanton 1. Virginian jalkaväestä pelasti hänet. Haavoittunut Kemper kannettiin takaisin unionin linjoille Seminary Ridgeen. Lee kysyi hänen tilansa vakavuutta, ja Kemper pelkäsi sen olevan kuolettava. Hän pyysi Leetä "tekemään täyden oikeutuksen hänen divisioonansa työlle tänään". Konfederaation peräytymismatkalla Virginiaan Kemper joutui jälleen unionin joukkojen käsiin. Hänet vaihdettiin Charles K. Grahamiin 19. syyskuuta 1864. Hän oli loppusodan ajan liian sairas lähteäkseen taistelukentille, ja hän komensi Virginian reservijoukkoja. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 19. syyskuuta 1864.

Kemperiin vatsaan osunutta luotia ei ollut mahdollista poistaa, ja Kemper kärsi kovista kivuista lopun ikäänsä. Sodan jälkeen hän työskenteli lakimiehenä, ja hänet valittiin jälleenrakennuksen jälkeen ensimmäiseksi Virginian kuvernööriksi 1. tammikuuta 1874. Hän kuoli vuonna 1887 Walnut Hillsissä Orangen piirikunnassa Virginiassa, minne hänet on haudattu.

Näyttelijä Royce D. Applegate on esittänyt Kemperiä kahdessa elokuvassa, Gettysburgissa (1993) ja Jumalan miekassa (2003).

• Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
• Freeman, Douglas S., R. E. Lee, A Biography (4 volumes), Scribners, 1934.
• Gallagher, Gary W., ed., The Third Day at Gettysburg and Beyond, University of North Carolina Press, 1998, ISBN 0-8078-4753-4.
• Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.