James Jamerson

James Jamerson (29. tammikuuta 1936 – 2. elokuuta 1983[1]) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän toimi basistina useilla merkittävillä Motown Recordsin levytyksillä 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Jamerson pääsi Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2000.[2]

James Jamerson
Henkilötiedot
Syntynyt	29. tammikuuta 1936
Kuollut	2. elokuuta 1983 (47 vuotta)
Ammatti	studiomuusikko
Muusikko
Aktiivisena	1958–1983
Tyylilajit	R&B, soul, funk
Soittimet	bassokitara, kontrabasso
Yhtyeet	The Funk Brothers
Levy-yhtiöt	Motown
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Jamerson syntyi Etelä-Carolinassa ja muutti äitinsä kanssa Detroitiin 1953.[3] Hän oppi soittamaan kontrabassoa ja esiintyi pian useilla Detroitin alueen jazz- ja blues-klubeilla.

Jamerson sai kasvaneen maineensa ansiosta toistuvia tilaisuuksia toimia studiomuusikkona. Hän kuului The Funk Brothers -studiomuusikkoryhmään. Hän siirtyi kontrabassosta sähköbassoon 1960-luvun alussa.

Jamerson esiintyi mm. Jr. Walker & the All Starsin, Stevie Wonderin, The Miraclesin, The Temptationsin, Martha and the Vandellasin, Marvin Gayen, The Four Topsin ja The Supremesin soul-listahiteillä.

Jamersonin suhteet Motown Recordsiin päättyivät virallisesti vuonna 1973. Tästä huolimatta hän soitti vielä 1970-luvulla mm. Al Wilsonin, Hues Corporationin, The Sylversin ja Marilyn McCoon hiteillä.

Jamerson tuli tunnetuksi soittotekniikastaan, jossa hän käytti ainoastaan etusormeaan kielien soittamiseen. Jamersonin sormea kutsuttiinkin usein nimellä ”The Hook”.

Jamerson kuoli Los Angelesissa elokuussa 1983 kärsittyään alkoholismista, maksakirroosista, sydämen vajaatoiminnasta ja keuhkokuumeesta.[4] Häntä jäivät kaipaamaan vaimo Annie sekä lapset James Jr., Ivey, Derek ja Doreen, joista Derek katosi noin vuoden isänsä kuoleman jälkeen.