James H. Magill

James ”Shamus” Henry Magill (lempinimi Suomessa Janne Mäkelä; 18. syyskuuta 1911 Knole Park, Sevenoaks, Kent – 27. elokuuta 2000 Cambridge) oli Suomessa toiminut brittiläinen liikemies, diplomaatti ja valvontakomission jäsen.[1] Hän julkaisi yhteistyössä Jukka Tarkan kanssa muistelmansa, jotka käsittelevät erityisesti Britannian suhtautumista Suomeen toisen maailmansodan aikana ja välittömästi sen jälkeen.

Suomeen

Sukujuuriltaan irlantilainen Magill kävi koulua Eton Collegessa.lähde? Hän tuli Suomeen töihin vuonna 1931 metsäteollisuuden palvelukseen Tainionkosken tehtaille, jolloin hän opetteli suomen kielen. Suomalaiset metsätyömiehet alkoivat tuolloin puhutella häntä Janne Mäkeläksi, mikä nimi seurasi häntä suomalaisessa tuttavapiirissä koko hänen uransa ajan.[1]

1939–1944

1. syyskuuta 1939 Magill avioitui suomalaisen Gunvor Enckellin (o.s. Hjelt), Allan Hjeltin tyttären, kanssa. Heillä oli kaksi tytärtä ja poika. Talvisodassa hän toimi Britannian sotilasasiamiesten, kenraali C. G. Lingin ja eversti R. B. Gooddenin, alaisuudessa sotilasedustajana ja tiedustelu-upseerina, vaikka hänellä ei ollut varsinaista sotilaskoulutusta. Hän osallistui muun muassa neuvotteluihin presidentti Rytin ja Mannerheimin kanssa brittiläisten apujoukkojen lähettämisestä Suomen tueksi. Jatkosodan sytyttyä Britannian suurlähetystö evakuoitiin Suomesta heinäkuun lopulla 1941, jolloin myös Magill matkusti Englantiin. Erikoista oli, että matka tapahtui brittien kanssa sodassa olleen Saksan läpi. Sodan loppuajan hän toimi koulutusupseerina ja Englannin sotaministeriössä.

Valvontakomissiossa ja sotilasasiamiehenä

18. lokakuuta 1944 Magill komennettiin takaisin Suomeen jatkosodan päätyttyä Britannian edustajaksi Liittoutuneiden valvontakomissioon. Muistelmissaan hän kertoo kannattaneensa tuntuvia rangaistuksia sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyen, jotta reaalipolitiikan vaatimukset Neuvostoliiton arvovallan osoittamisen suhteen täyttyisivät. Valvontakomission toiminnan loputtua syksyllä 1947 Magill jäi Suomeen Britannian sotilasasiamieheksi pitäen läheistä yhteyttä useisiin suomalaisiin politiikan ja talouselämän merkkihenkilöihin Hänen komennuksensa Suomessa päättyi 28. heinäkuuta 1950, jolloin hänet nimitettiin Triesten sotilashallintoon. Sotilasuran jälkeen hän siirtyi liike-elämän palvelukseen 1956. Sotilasarvoltaan hän oli tuolloin eversti.

Myöhempi toiminta

Magill ystävystyi valvontakomission-vuosinaan Urho Kekkosen kanssa. Kekkosen presidenttikautena Britannia lähetti useasti Magillin Suomeen neuvottelemaan Kekkosen kanssa korkean tason kysymyksistä kuten ydinvoimala- ja hävittäjäkaupoista.[1] Vielä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Magill järjesti korkean tason liikemiesvaltuuskuntien vierailuja ja tapaamisia Englannin ja Suomen välillä, muun muassa korkean tason englantilaisten vaikuttajien, kuten Harold Macmillanin ja prinssi Philipin, sekä presidentti Kekkosen toimiessa tapaamisten keulakuvina.[2] Magill tapasi Kekkosen viimeisen kerran elokuun 1981 lopussa luovuttaessaan tälle henkilökohtaisesti vastajulkaistun muistelmakirjansa Tasavalta tulikokeessa.[1]

Lähteet
  1. Hämäläinen, Unto: Kekkosen tärkeä yhteysmies Britanniaan – eversti James Henry Magill. (Muistokirjoituksen maksullinen verkkoversio.) Helsingin Sanomat 4.9.2000. Viitattu 4.7.2018.
  2. Magill, J. H.: Tasavalta tulikokeessa: Muistelmia Suomesta kuuman ja kylmän sodan vuosilta. Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-2237-7.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.