James Gillray

Gillrayn isä oli skotlantilaissyntyinen sotainvalidi.[3] Gillray opiskeli nuorena Lontoossa kaivertajan ammatin ja alkoi myydä kuviaan vuonna 1775. Hänet hyväksyttiin 1778 oppilaaksi Royal Academy of Artsiin, jossa hän opiskeli Francesco Bartolozzin johdolla.[1][3] Gillray kokeili uraa taidemaalarina, mutta sai vain vähän tilauksia, joten hän palasi painokuvien pariin.[3] Hänen ensimmäinen tiedossa oleva pilapiirroksensa julkaistiin eräässä lehdessä vuonna 1779. Gillray etsasi alkuperäiset kuvalaatat pistetekniikalla ja ne väritettiin käsin. Pääasiassa hänen piirroksiaan julkaistiin arkkeina.[1] Hän siirtyi 1780-luvun alussa poliittisiin aiheisiin, joilla teki läpimurtonsa.[3] Gillrayn on arveltu tehneen uransa aikana yli tuhat pilapiirrosta.[2] Ne levisivät jo hänen elinaikanaan ympäri Eurooppaa ja saivat paljon mainetta.[1] Hänen pääasiallinen työnantajansa oli vuodesta 1791 lontoolainen painokuvien myyjä Hannah Humphrey. Hän myös asui Humphreyn alivuokralaisena vuodesta 1793.[3][1]

Gillrayn henkinen terveys järkkyi vuoden 1807 jälkeen.[1] Heikentynyt näkö vei häneltä työkyvyn, ja julkaistuaan viimeisen piirroksensa vuonna 1809 hän vajosi alkoholismiin. Hän yritti itsemurhaa hyppäämällä ikkunasta vuonna 1811 ja kärsi heikkomielisyydestä ennen kuolemaansa 58-vuotiaana.[2][3]

Gillrayn kuuluisimpiin piirroksiin kuuluva The Plumb-pudding in danger vuodelta 1805 esittää Englannin pääministeri William Pittiä ja Ranskan keisari Napoleonia jakamassa Maapalloa.

Gillrayn pilakuva vuodelta 1786, kuningas Yrjö III ja kerjäläinen

Gillrayn pilapiirrosten tunnusmerkkejä olivat häpeämätön ja häijy satiiri, groteskit mutta yksityiskohdiltaan huolelliset karikatyyrit sekä dramaattiset mielleyhtymät.[1][2] Brittiläisistä poliitikoista hänen kohteinaan olivat usein kuningas Yrjö III, kuningatar Charlotte, Walesin prinssi, pääministeri William Pitt nuorempi, ulkoministeri Charles James Fox ja valtiomies Edmund Burke. Gillray teki paljon kuuluisia kuvia myös Napoleonista ja kansainvälisestä politiikasta.[1] Eräs hänen kuuluisimmista piirroksistaan on vuonna 1805 julkaistu The Plumb-pudding in danger (”Jouluvanukas vaarassa”), jonka on väitetty edistäneen virheellistä käsitystä, että Napoleon olisi ollut poikkeuksellisen lyhyt mies. Monien Gillrayn piirrosten aiheina olivat myös muut elämänalueet kuten talous, tiede, urheilu ja muoti sekä koko hänen aikansa yhteiskunta.[2]

Gillray joutui usein vaikeuksiin tunnettuihin henkilöihin kohdistuneen roisin ja härskin huumorinsa vuoksi. Kuninkaalliset eivät pitäneet lainkaan tavasta, jolla Gillray heidät kuvasi, ja yrittivät kieltää joidenkin piirrosten levittämisen. Paljon arvostelua herätti muun muassa vuonna 1796 julkaistu piirros, jossa whig-opposition edustajat suukottavat vastasyntyneen prinsessa Charlotten paljasta takapuolta. Napoleon puolestaan sanoi Gillrayn piirrosten tuottaneen hänelle ”enemmän vahinkoa kuin tusina kenraaleja”.[2] Gillray siirtyi mahdollisesti 1790-luvulla whigien kannattajasta toryjen tukijaksi, sillä Englannin sisäpolitiikkaa käsitellessään hän kohdisti usein häijyimmän kritiikkinsä liberaaleihin ja radikaaleihin.[3] Hän piirsi poliitikko George Canningin vuonna 1797 julkaisemaan konservatiiviseen The Anti-Jacobin -lehteen ja sai tiettävästi välillä jopa palkkaa tory-hallitukselta.[3]

Gillray oli poliittisen pilapiirtämisen uranuurtajia, ja hänen vaikutuksensa on sanottu ulottuneen vuosisatojen päähän. Häneltä vaikutteita ottaneita tunnettuja pilapiirtäjiä ovat olleet muun muassa Richard Newton, George Cruikshank, André Gill, Thomas Rowlandson, Johan Tobias Sergel, Ronald Searle ja Gerald Scarfe. Varsinkin brittiläiset pilapiirtäjät ovat vielä 1900-luvun lopullakin parodioineet Gillrayn tunnetuimpia piirroksia. Gillray oli myös sarjakuvan edelläkävijä käyttäessään toisinaan piirroksissaan puhekuplia ja peräkkäisten kuvien muodostamia tarinoita.[2]

• The Handwriting upon the Wall (Gillrayn kuuluisa piirros)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Gillray Wikimedia Commonsissa

• James Gillray: Caricaturist (englanniksi)