James Clark Ross

James Clark Ross (15. huhtikuuta 1800 – 3. huhtikuuta 1862) oli brittiläinen merivoimien upseeri ja tutkimusmatkailija. Hän tutki pohjoisnapaa setänsä Sir John Rossin ja Sir William Edward Parryn kanssa, ja myöhemmin hän johti omia retkiä Etelänapamantereelle.[1]

John R. Wildman, James Clark Ross, 1834.

Ross syntyi Lontoossa. Hän astui merivoimiin vuonna 1812 John Rossin alaisuuteen, jonka kanssa hän teki ensimmäisen arktisen tutkimusmatkansa luoteisväylän löytämiseksi vuonna 1818. Vuosina 1819–1827 hän otti osaa neljään arktiseen tutkimusmatkaan Parryn alaisuudessa, ja vuosina 1829–1833 jälleen setänsä alaisuudessa. 1. kesäkuuta 1831 he löysivät maan magneettisen pohjoisnavan.[2]

Vuonna 1834 Ross kohosi kapteeniksi, ja vuodesta 1835 vuoteen 1838 hän tutki maapallon magneettikentän vaihtelua. Vuosina 1839–1843 hän komensi aluksia HMS Erebus ja HMS Terror eteläisillä merialueilla, kartoittaen suurimman osan Etelänapamantereen rantaviivasta.[3] Vuonna 1841 hän löysi Rossinmeren, Victorianmaan ja tulivuoret Mount Erebus ja Mount Terror.[4]

Rossin palatessa hänet lyötiin ritariksi vuonna 1844,[5] ja hän sai korkea-arvoisen ranskalaisen kunniamerkin. Vuonna 1847 hän julkaisi kirjan nimeltä A Voyage of Discovery and Research to Southern and Antarctic Regions. Hänet valittiin kuninkaalliseen tiedeseuraan vuonna 1848. Samana vuonna hän teki viimeisen tutkimusretkensä, toimien HMS Enterprisen kapteenina. Hän kuoli Aylesburyssä.[3]

Sininen muistokilpi osoittaa Rossin kotia Lontoon Blackheathissa.

Hänen mukaansa on nimetty brittiläinen etelänapalaiva James Clark Ross ja Rossin jäähylly etelänapamantereella.

Rossin kraatteri kuussa on nimetty yhteisesti James Clarkin ja Frank Elmoren mukaan.