Jalujoen taistelu

Venäjän sotilasjohdon strategia Venäjän-Japanin sodan alkuvaiheessa oli vahvistusten tuominen Euroopasta, minkä jälkeen sen armeija voisi voittaa japanilaiset ylivoimaisesti. Venäjän Kaukoidän joukkojen ylipäällikkö Aleksei Kuropatkin sai käskyn pysäyttää heidät Kiinan ja Korean väliselle rajalle Jalujoelle. Kuropatkin antoi vastuun joen puolustuksesta kenraali Mihail Zasulitšille, joka sai käyttöönsä noin 19 000 miestä, jotka hän levitti yli 270 kilometrin matkalle joen varteen.[Steinberg 1]

Keisarillisen Japanin armeijalla oli Koreassa käytössään kolmeen divisioonaan jaettuna yhteensä noin 42 000 sotilasta. Japanin joukkojen komentaja kenraalimajuri Kuroki Tamemoto keskitti joukkonsa Sinuijun kaupungin eteläpuolelle ja valmistautui hyökkäämään venäläisten joukkoja vastaan Jalujoella. Japanilaiset saivat Zasulitsin uskomaan joukkojen Sinuijun lähellä olevan harhautus kahakoimalla venäläisiä vastaan Jalujoen suulla, jonne hän keskitti suurimman osan sotilaistaan. Japanilaiset saivat rakennettua useita ponttonisiltoja joen yli ilman minkäänlaista vastustusta, ja Kuroki sai siirrettyä kolme divisioonaansa joen pohjoispuolelle. Zasulitsin puutteellinen tiedustelutoiminta johti siihen, että japanilaisia vastassa oli vain muutama pataljoona venäläisiä sotilaita.[Westwood 1]

Jalujoen taistelu alkoi 30. huhtikuuta, kun japanilaisten tykistö avasi tulen venäläisten asemia vastaan. Venäjän tykistö vastasi tulitukseen, mutta hävisi japanilaisten määrällisesti suuremmalle tykistölle. Varsinainen hyökkäys alkoi 1. toukokuuta kuudelta aamulla, jolloin Kuroki määräsi kaikki kolme divisioonaansa aloittamaan etenemisen venäläisten juoksuhautoja kohti. Japanilaiset liikkuivat tiiviissä muodostelmissa, mikä teki heistä helppoja maaleja venäläisille. Japanilaiset joutuivat myös ylittämään matalan Ali Ho -joen, mikä lisäsi tappioiden määrää entisestään, mutta ei kuitenkaan vähentänyt japanilaisten taistelutahtoa.

Ylitettyään Ali Ho -joen japanilaiset vastasivat venäläisten tulitukseen. Japanilaiset etenivät yksikkö kerrallaan raskaan tykistön tukemana, joka pystyi ampumaan venäläisten asemia ilman vastustusta. Japanilaiset valtasivat ensimmäisen venäläisten linjan kolme tuntia hyökkäyksen alkamisen jälkeen noin yhdeksältä aamulla. Taistelussa mukana olleet venäläisjoukot aloittivat vaiheittaisen vetäytymisen järjestyksessä, mutta eivät jääneet puolustamaan seuraavia suunniteltuja puolustuslinjoja. Tieto tästä ei päätynyt venäläisten päämajaan, minkä seurauksena osa venäjän joukoista joutui japanilaisten saartamiksi ja antautui.[Westwood 2]

Jalujoen taistelu päättyi japanilaisten voittoon. Japanilaiset pääsivät ylittämään Korean ja Kiinan välisen rajan, ja heidän tappionsa olivat vain noin 2 000 miestä, kun taas Venäjän menetti 5 000 miestä. Ulkomaisten tarkkailijoiden havaintojen mukaan japanilaiset voittivat venäläiset taktiikassa, logistiikassa ja ennen kaikkea tiedustelutoiminnassa. Aasialaisen valtion voitto taistelussa eurooppalaisen suurvallan armeijaa vastaan poisti myös myytin eurooppalaisten täydellisestä ylivoimasta muihin verrattuna.[Steinberg 2]

• Westwood, J. N.: Russia Against Japan, 1904–1905: A New Look at the Russo-Japanese War. Albany, N. Y.: State University of New York Press, 1986.
• Steinberg, John W.: The Russo-Japanese War in Global Perspective: World War Zero. Leiden: Brill, 2005.