Sokeriruoko

Sokeriruoko eli jalosokeriruoko[2] (Saccharum officinarum) on heinäkasveihin kuuluva suurikokoinen viljelyskasvi. Sen kanssa samaan sukuun kuuluu taksonomisesta tulkinnasta riippuen 6–37 lajia. Eri lajien varsien pituus vaihtelee kahdesta kuuteen metriin. Lajit voivat risteytyä keskenään, ja tärkeimmät viljelyslajit ovatkin monimutkaisen jalostuksen tulosta.

Sokeriruoko
Sokeriruoko Kew Gardensissa, Lontoossa.
Sokeriruoko Kew Gardensissa, Lontoossa.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Sokeriruo’ot Saccharum
Laji: officinarum
Kaksiosainen nimi

Saccharum officinarum
L., 1753[1]
Katso myös

  Sokeriruoko Wikispeciesissä
  Sokeriruoko Commonsissa

Sokeriruokoa viljellään yli sadassa eri maassa, joista tärkeimpiä ovat Brasilia, Pakistan, Thaimaa, Intia ja Kiina.[3] Yhteensä ne tuottavat yli puolet koko maailman sokeriruo'osta. Sokeri on kahden tärkeimmän vientituotteen joukossa 13 maassa.[4] Sokeriruoko kuuluu kasvikunnan tehokkaimpiin yhteyttäjiin.

Kuvaus
Sokeriruo'on kukintoja.

Sokeriruoko on korkea monivuotinen heinä. Korret kasvavat 3–6-metrisiksi ja 2–5 senttimetriä paksuiksi. Varressa on 20–40 solmua. Lehdet ovat 70–150 senttimetriä pitkiä ja 4–6 senttimetriä leveitä. Lehdet ovat teräväkärkisiä ja laidoiltaan terävän sahalaitaisia. Lehden kieleke on ripsireunainen ja 2–3 millimetriä pitkä.[5]

Röyhykukinto on 50–100 senttimetriä pitkä. Kukinnon varret ovat suureksi osaksi kaljuja, mutta nivelkohdat pehmeäkarvaisia. Röyhyn muodostavat tertut ovat 10–25 senttimetriä pitkiä ja yksittäiset tähkylät 3,5–4 millimetriä pitkiä. Kaleet ovat pitkänpyöreitä ja väritykseltään keltaruskeita. Helpeet ovat kaleita lyhyempiä. Ulkohelve on suikea, sisähelve on tasasoukka ja vihneetön.[5] Hedelmä on pitkänpyöreä jyvä.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Sokeriruoko kasvaa luontaisena Kaakkois-Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla. Laji vaatii kasvaakseen trooppisen tai subtrooppisen ilmaston. Optimaalinen lämpötila on versomisvaiheessa 32–38 °C, kypsymisvaiheessa 12–14 °C.[7] Sokeriruokoa esiintyy lähinnä alavilla alueilla ja rannikkoseuduilla, harvoin vuoristoisilla alueilla. Se menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta tarvitsee kuitenkin suhteellisen paljon kosteutta.[8]

Käyttö
Ruokosokeria.
Sokeriruo'on leikkaajia Jamaikalla 1880.

Sokeriruoko on hyötykasvi, josta tuotetaan ruokosokeria, ruokosokerisiirappia, melassia, rommia ja vahaa. Useita kasvin osia voidaan tuoreena myös käyttää ravinnoksi sellaisenaan tai kypsennettynä. Varsista voidaan myös puristaa mehua ja tehdä likööriä. Sokeriruokoa on myös perinteisesti käytetty lääkekasvina monenlaisiin vaivoihin.[8]

Sokeriruo'on korsia, joista neste on jo poistettu, voidaan käyttää polttoaineena tai kuitulähteenä paperin tai pahvin valmistuksessa. Kasvista on lisäksi valmistettu kyniä, mattoja, varjostimia ja olkikattoja.[8] Sokeriruokoa käytetään myös koristekasvina, ja lisäksi kuivattuja röyhyjä käytetään koristeina ja osina kukka-asetelmia, usein värjättyinä.[5]

Viljely

Sadonkorjuu tapahtuu joko koneilla tai perinteisesti, etenkin kehitysmaissa käsin. Käsin korjattaessa pelto sytytetään ensin tuleen. Tuli polttaa lehdet ja osan korsia suojaavasta vahakerroksesta, mutta vesipitoiset juuret ja varret voidaan kerätä vahingoittumattomina.[9]

Suurimmat tuottajamaat
Valtio Tuotanto
(tuhansissa tonneissa)
 Brasilia739 267
 Intia341 200
 Kiina125 536
 Thaimaa100 096
 Pakistan63 750
 Meksiko61 182
 Kolumbia34 876
 Indonesia33 700
 Filippiinit31 874
 Yhdysvallat27 906
Maailma 1 877 105
Lähteet: Food And Agricultural Organization of United Nations: Economic And Social Department: The Statistical Division

Historia

Sokeriruokoa on viljelty kaakkoisessa Aasiassa tuhansia vuosia. Eurooppalaiset veivät kasvin myös Amerikan mantereille, ja 1500-luvulta eteenpäin Karibianmeren alueella tuotettiin laajamittaisesti sokeria. Kasvi on nykyäänkin tärkeä rahakasvi monilla trooppisilla seuduilla.[8][10]

Kuvia

Lähteet
  1. ITIS: Saccharum officinarum (englanniksi)
  2. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 22.8.2012.
  3. Sugar cane crops netafim
  4. Sugarcane Production and the Environment WWF
  5. Saccharum officinarum Flora of China. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  6. Saccharum officinarum (sugar cane) Kew Royal Botanical Gardens. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  7. Climate Sugarcane crops
  8. James A. Duke: Saccharum officinarum L. Handbook of Energy Crops. Purdue University. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)
  9. How Cane Sugar is Made - Harvesting
  10. Peter Sharpe: Sugar Cane: Past and Present Southern Illinois University Carbondale. Viitattu 22.8.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.