Jalopähkinät

Jalopähkinät[1] (Juglans) on jalopähkinäkasveihin kuuluva suku, jossa on noin 15 lajia. Luontaisena jalopähkinäpuita kasvaa Balkanilta Itä-Aasiaan sekä Pohjois-Amerikasta Andeille saakka. Useat lajit tuottavat arvostettua puutyöainetta ja syötäviä pähkinöitä.

Jalopähkinät
Mustajalopähkinä (Juglans nigra)
Mustajalopähkinä (Juglans nigra)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
Suku: Jalopähkinät Juglans
L.
Katso myös

  Jalopähkinät Wikispeciesissä
  Jalopähkinät Commonsissa

Jalopähkinät ovat kesävihantia, isoja jopa 25 metriä korkeita ja laajalatvuksisia puita. Pohjois-Amerikasta tunnetaan enimmillään 50-metrisiäkin mustajalopähkinöitä.[2] Lehdet ovat isoja, vuorottaisia ja parilehdykkäisiä. Hedekukinnot ovat oksilla roikkuvia norkkoja. Hedelmät ovat meheväkuorisia luumarjoja halkaisijaltaan 4,5–6,5 cm.

Käyttö

Jalopähkinöistä käytetään usein yleisnimitystä pähkinäpuu. Niiden puuaines soveltuu mainiosti puusepäntöihin. Eurooppalaisen pähkinäpuun eli saksanjalopähkinän (Juglans regia) puuaines on vaalean- tai harmaanruskeaa. Puuaineksen huokoset ovat tasaiset ja hienot. Se on ominaispainoltaan kuivana noin 0,60, joten se on verrattain raskasta. Amerikkalaisen pähkinäpuun eli mustajalopähkinän (Juglans nigra) puuaines on punaisempaa sinipunaisin vivahduksin. Se on myös keveämpää ja pinnaltaan karkeampaa. Pähkinäpuuta käytetään muun muassa viiluina tai kokopuuna hienoihin koriste-esineisiin, soittimiin, ampuma-aseiden periin, huonekaluihin ja sisustustöihin.[3] Erityisen arvostettua on ranskalainen Dordognen alueen jalopähkinäpuu[2].

Jalopähkinät ovat huomattavan paljon hiiltä sitovia puita.[2]

Lajeja

Näistä japaninjalopähkinä menestyy Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassakin; amerikanjalopähkinä ja mantšurianjalopähkinä talvehtivat suotuisilla paikoilla vain eteläisimmässä Suomessa.[5]

Lähteet
  1. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Juglans
  2. Risto Isomäki: ”Jalopähkinät (Juglans spp)”, Puukirja, s. 181–182. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5.
  3. Amerikkalainen pähkinä Puukeskus
  4. Suomen Lajitietokeskus: Jalopähkinät – Juglans Viitattu 5.10.2022.
  5. Meillä Kotona: Istuta jalopähkinä pihan katseenvangitsijaksi meillakotona.fi.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.