Jalokastanja

Jalokastanja tai kastanja (Castanea sativa) on pyökkikasvien (Fagaceae) heimoon kuuluva puu. Sitä kasvatetaan syötävien pähkinöidensä takia. Se on luultavasti kotoisin Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

Jalokastanja[1][2]
Jalokastanjan pähkinöitä.
Jalokastanjan pähkinöitä.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [3]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Suku: Kastanjat Castanea
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi

Castanea sativa
Mill.[4]
     Alkuperäinen levinneisyys     Neoliittisen kauden jälkeen villiintyneet populaatiot
     Alkuperäinen levinneisyys
     Neoliittisen kauden jälkeen villiintyneet populaatiot
Katso myös

  Jalokastanja Wikispeciesissä
  Jalokastanja Commonsissa
Noin tuhannen vuoden ikäinen jalokastanja Korsikan saarella.
Jalokastanjan rungon poikkileikkaus.

Kuvaus

Jalokastanja kasvaa 20–30 metriä korkeaksi, ja sen runko voi olla halkaisijaltaan jopa kolme metriä.[5] Puun kuori on ruskeanharmaa ja verkkomaisesti uurteinen, vanhoissa puissa kuori on syväuurteinen.[2] Hammaslaitaiset lehdet ovat noin 20 cm pitkiä ja 5–10 cm leveitä.[5] Lehdet sijaitsevat kierteisesti ja ovat lyhytruotisia. Laidan hampaat ovat teräviä.[2]

Puu kukkii kesä–heinäkuussa.[2] Isossa-Britanniassa puu kukkii heinäkuussa ja sen pähkinät kypsyvät lokakuussa.[6]

Kukinto on pysty norkko, jossa on pääosin valkoisia tai vaaleankeltaisia hedekukkia. Vihertäviä emikukkia on norkon tyvessä. Kellanvihreän ja runsaspiikkisen cupulan sisällä on yleensä 1–3 pähkinämäistä siementä eli kastanjaa.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

Jalokastanja on luultavasti kotoisin alkujaan Aasian länsiosista Iranin ja Balkanin väliltä. Sitä on viljelty yli 3 000 vuoden ajan, ja nykyisin sitä kasvaa villiintyneenä Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.[5]

Käyttö

Kastanjat muistuttavat pähkinöitä ja ovat sipulin muotoisia. Pilaantunut kastanja tuntuu kevyemmältä kuin hyvä, joka on kiinteä ja kiiltävä. Kastanjan sisältämä tärkkelys hajoaa kypsennettäessä sokeriksi.[7]

Kastanjoita syödään yleensä paahdettuina. Niitä voi myös keittää, viipaloida muhennokseen tai soseuttaa keitettynä. Englanninkielisissä maissa maustettua kastanjasosetta käytetään usein kalkkunan täytteenä.

Suomessakin koristekasveina kasvatettavat hevoskastanjat, kuten balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), eivät samankaltaisesta nimestään huolimatta ole välitöntä sukua jalokastanjalle, eivätkä niiden siemenet ole myrkyllisyytensä takia syömäkelpoisia.[8]

Lähteet

Viitteet
  1. Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  2. Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-3129-24-1.
  3. Castanea sativa IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  4. ITIS (englanniksi)
  5. Floridata
  6. Plants for a Future
  7. Kasvikset.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kastanja

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.