Jalo Perkko

Jalo Vilho Perkko, sukunimi vuoteen 1906 Liljelund (8. syyskuuta 1885 Helsinki – 1942) oli suomalainen toimitusjohtaja. Hän perusti vuonna 1918 yhdessä veljiensä kanssa kelloalan tukkukaupan Oy Perkko Ab:n.[1][2][3]

Jalo Perkon vanhemmat olivat räätäli Aksel Adrian Liljelund ja Hedvig Liljelund. Hänen veljiään olivat kultaseppä Oiva Perkko (1881–1934) ja kelloseppä ja toimitusjohtaja Urho Perkko (1888–1959).[1]

Jalo Perkko meni jo 14-vuotiaana vuonna 1899 Suomen Höyrylaiva Oy:n palvelukseen ja oli siellä työssä viiden vuoden ajan eri osastoilla. Hän siirtyi sitten vuonna 1904 Oy Lars Krogius & Co Ab:n huolintaosaston johtoon ja hoiti tätä tehtävää vuoteen 1918 saakka. Perkko perusti tänä aikana liikkeen sivukonttoreita useisiin Suomen rannikkokaupunkeihin. Perkko perusti vuonna 1918 Oy Perkko Ab nimisen kelloalan ja tarkkuustyökalujen tukkuliikkeen yhdessä veljiensä kanssa. Liike osti samana vuonna J. W. Lindroosin vuonna 1894 Tampereelle perustaman kelloalan maahantuonti- ja tukkuliikkeen, joka oli 1910-luvulla Suomen suurin alallaan. Oy Perkko Ab harjoitti kellojen, kultasepäntarvikkeiden ja -tuotteiden sekä hienomekaanisten työkalujen tukkukauppaa, sen sisaryhtiö oli Suomen Kellokeskus Oy ja tytäryhtiö Hopeatehdas Oy. Jalo Perkko oli yhtiön toimitusjohtaja ja suurin omistaja. Oy Perkko on edelleen olemassa ja sen on ollut vuodesta 1979 Nurmi-Yhtiöt Oy:n omistukseen. Se on nykyisin korujen, kellojen ja toimistotekniikan maahantuoja. Liikkeellä on myös oma Leijona-kellobrändi.[2][4][5][3]

Jalo Perkko oli myös Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen johtokunnan jäsen ja Raamattutalo-Osakeyhtiön johtokunnan jäsen. Hän teki useita opintomatkoja ulkomaille. Suomen sisällissodan aikana Jalo Perkko toimi tykistökoulun intendenttinä ja hänet nimitettiin reservivänrikiksi.[2]

Jalo Perkon kuoltua 1942 Oy Perkko Ab:n suurimpana omistajana ja johtajana oli hänen leskensä Ester Perkko (1891–1967).[6]