Jalmari Leino

Köyliön Vuorenmaasta kotoisin olleen Leinon vanhemmat olivat torppari Frans Henrik Rekola ja Vilhelmiina Mikola.[2] Kansakoulun jälkeen hän työskenteli sekatyömiehenä ja oli mukana Vuorenmaan työväenyhdistyksen toiminnassa.[3] Myöhemmin Leino suoritti puolueopiston kurssin,[4] ja toimi vuosina 1917–1918 sosialidemokraattisten piirijärjestöjen luennoitsijana Varsinais-Suomessa sekä Satakunnassa.[1] Sisällissodan loppuvaiheessa Leino vangittiin Lahdessa, josta hänet siirrettiin Santahaminan vankileirille.[5]

Vapauduttuaan 1920 Leino työskenteli Porissa ilmestyneen Uuden Ajan toimittajana ollen myös lehden päätoimittaja 1925–1927. Vuonna 1927 hänet valittiin eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Kansanedustajakautensa jälkeen Leino työskenteli Työn Voiman päätoimittajana Jyväskylässä 1930–1937, Kansan Työn päätoimittajana Viipurissa 1938–1940, Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston palveluksessa Helsingissä 1940, Sosialistin päätoimittajana Turussa 1940–1941 sekä Kansan Lehden päätoimittajana 1942–1950 ja toimituspäällikkönä Tampereella 1950–1958.[1] Hän oli myös Porin, Jyväskylän, Viipurin ja Tampereen kaupunginvaltuustojen jäsen.[6]

Leino on haudattu Tampereelle Vatialan hautausmaalle.[7]

Leinon puoliso oli Anna Amanda Lind, jonka kanssa hän avioitui 1921.[2] Heidän poikansa oli kaupunginjohtaja Väinö J. Leino.[7]