Jalmari Kara

Kara oli Seestan kartanon omistajan kenraaliluutnantti Johan Casimir Ehrnroothin ja kartanon palvelijattaren Maria Lovisa Forsströmin avioton lapsi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 kanslisti Tyyne Emilia Lindqvistin kanssa. Heille syntyi yksi poika ja kaksi tyttöä.[1][2] Pariskunnan poika oli taloustieteilijä Kimmo Kara.[3]

Kara kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1908 ja liittyi Hämäläisosakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisessä korkeakoulussa vuosina 1908–1913 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1913.[1][2]

Kara työskenteli Ab. Gottfrid Strömberg Oy:n palveluksessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 16. joulukuuta 1916 ja komennettiin edelleen keväällä 1917 Saksan meriesikunnan käyttöön. Meriesikunta lähetti Karan Suomeen suorittamaan erikoistehtäviä. Kara saapui Vaasaan Uumajan kautta, mistä hän toi mukanaan räjähteitä. Vaasasta hän jatkoi matkaansa Lahteen, missä hän koulutti paikallisia suojeluskuntajoukkoja aina sisällissodan syttymiseen saakka.[1][2]

Kara määrättiin sisällissodan puhjettua komppanianpäälliköksi Sysmän pataljoonan 2. komppaniaan (pataljoonan nimi muutettiin myöhemmin Etelä-Savon rykmentin 3. pataljoonaksi). Sisällissodan loppupuolella 11. toukokuuta 1918 hänet nimitettiin 3. pataljoonan komentajaksi. Kara osallistui sisällissodan taisteluihin Savon rintamalla Nuoramoisissa, Heinolassa, Lusissa ja Hillosensalmella sekä rykmentin etenemiseen Selänpään, Heinolan pitäjän kirkonkylän ja Kouvolan kautta Kotkaan. Kara osallistui sisällissodassa punaisten teloituksiin. Hän johti punakaartilaisten teloituksia Kouvolassa.[1][2][4]

Sisällissodan jälkeen Kara nimitettiin 1. elokuuta 1918 ammattientarkastajaksi Oulun piiriin, ja hän toimi siinä tehtävässä kuolemaansa saakka. Oman virkansa ohella hän toimi paikallispäällikkönä Oulun suojeluskunnassa 12. toukokuuta – 12. joulukuuta 1919 välisen ajan. Kara toimi myös vuodesta 1927 alkaen Oulun piirin maahöyrykattiloiden tarkastajana. Hänet haudattiin Lahteen.[1][2]

• Uhkapeli: Arnold Bromanin papereista, romaani. Kansa 1912
• Unikko ja ohdake, romaani. Kirja 1913
• Hottentotit : koulumuistelmia. Otava 1915
• Mykkä paholainen, kertomuksia. Otava 1916
• Jääkärin muistelmia. Kirja 1918
• Suur-isänmaa, romaani. Kirja 1918 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
• Jääkärien jäljiltä : kymmenen kertomusta. Kirja 1919
• Petsamon rata, isänmaallinen unelma. Kirja 1921 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
• Konrad Löf: erään hylkiön seikkailuja, romaani. Kirja 1925 (nimimerkillä Kapteeni Teräs)
• Rikoksen varjo, romaani. Marjamaa, Oulu 1926 (nimimerkillä Eero Kaski)
• Erämaan salaisuus, romaani. Marjamaa, Oulu 1927 (nimimerkillä Eero Kaski)
• Nuoren Sylvi-tytön koettelemukset, romaani. Karisto 1927 (nimimerkillä Eero Kaski)
• Syväys, romaani. Karisto 1927

• Korjus, Olli: Hamina 1918
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Suomen kirjailijat tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Päijäthämäläisisä kirjailijoita (Arkistoitu – Internet Archive)
• Itsenäisyytemme ajan oululaista kaunokirjallisuutta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Johan Casimir Ehrnroothin elämäkerta Kansallisbiografiassa

• Vapaasti ladattavia Jalmari Karan e-kirjoja Project Gutenbergiltä sekä Projekti Lönnrotilta

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 10. marraskuuta 1916 Vänrikki 15. huhtikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1928 Kapteeni 30. joulukuuta 1932		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi