Jalkojen pesu

Palvelus toimitetaan yhdessä hiippakunnan seurakunnista kerran vuodessa eli kiirastorstaina, ortodoksisittain Suurena Torstaina. Siihen ottaa osaa hiippakunnan piispa ja kaksitoista pappia tai seurakunnan jäsentä.

Palvelusta varten asetetaan kirkkoon kaksitoista tuolia kahteen riviin vastakkain; niille istuu koko seurakunnan papisto, ja jos heitä ei löydy kahtatoista, joukko täydennetään diakoneilla, alidiakoneilla, lukijoilla,kirkonisännöitsijällä sekä ahkerasti kirkossa käyvillä seurakunnan miespuolisilla jäsenillä; tehtävä on kunniatehtävä. Tehtävään valitut esittävät kahtatoista apostolia ensimmäisen ehtoollisen edellä; seurakunnan kirkkoherra esittää apostoli Pietarin roolia. Kaikilla on jumalanpalveluspuvut, papeilla epitrakiili, hihat ja feloni, alemmalla papistolla ja maallikoilla stikarit.

Alkurukouksien jälkeen apostolit asettuvat paikoilleen; kaikki riisuvat valmiiksi oikean jalan kengän ja sukan. Piispa saapuu ylidiakonin saattamana, pukeutuneena vain alusstikariin ja omoforiin; diakoni lukee ensimmäisen ehtoollisen asettamista koskevaa evankeliumia (Joh. 13:3-17); piispa riisuu omoforin ja vyöttää itsensä pellavaliinalla; avustaja kaataa vettä kannusta pesuastiaan ja piispa pesee jokaisen apostolin esittäjän oikean jalan.

Kun lukija tulee kirkkoherran kohdalla tekstinosaan "Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle", käydään asianmukainen keskustelu:

»"Herra, sinäkö peset minun jalkani?" 7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät." 8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani." 9 Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää." 10 [i] Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki."»

Tämän jälkeen piispa pukee omoforin ylleen ja toimittaa palveluksen loppuun.

Palvelus symboloi ensimmäisen pääsiäisen tapahtumia ja on määritelty nöyryyden osoitukseksi.

Palvelus on erittäin suosittu ja se onkin toimitettu Helsingin Uspenskin katedraalissa katkeamattomana koko Suomen oman hiippakunnan olemassaolon ajan eli vuodesta 1896. Koko Suomen alueella se aloitettiin vuonna 1936 kun Viipurin piispa Aleksanteri vihittiin edellisenä vuonna virkaansa.

Vain Karjalan hiippakunnassa oli pitkähkö tauko vuosina 1972–1988, kun vakavasti sairastunut arkkipiispa Paavali ei saanut lääkärin määräyksestä toimittaa tätä raskasta palvelusta. Vasta arkkipiispa Johannes aloitti käytännön uudelleen Kuopiossakin.

Katolisessa kirkossa on jalkojenpesun seremonia osa kiirastorstain messua.

Jalkojen pesu St Asaphin tuomiokirkossa, Walesissa

Pyhän viikon uudelleenjärjestelyn jälkeen paavi Pius XII (1955) mahdollisti jalkojen pesun osana kiirastorstain messua. Se toimitetaan saarnan jälkeen ja se voidaan suorittaa jokaisessa seurakunnassa. Ohjeiden mukaan sen tulee tapahtua symbolisena ilmaisuna palvelevasta rakkaudesta, eikä ole välttämätöntä, että siinä olisi mukana 12 henkilöä, joiden jalat pestään. Jalkojen pesu tapahtuu yleisesti tuomiokirkoissa ja luostarien kirkoissa.[1]

Vuonna 2016 paavi Franciscus kumosi säännön, jonka mukaan jalkojen pesu voitiin suorittaa vain miehille. Hänen antamansa ohje sanoo, että osallistujat valitaan "kaikkien Jumalan kansan jäsenten joukosta": miehiä, naisia nuoria, lapsia, vahnhuksia, terveitä, sairaita tai vammaisia. Paavi Franciscus toimi näin jo Buenos Airesin arkkipiispana ja jatkoi sitä paavina, jolloin hän ei enää pese kahdentoista papin jalkoja, vaan syrjäytyneiden sosiaaliryhmien miehiä, naisia ​​ja nuoria. Esimerkiksi vuonna 2015 hän vietti kiirastorstain messua nuorisovankilassa ja pesi 12 vangin, jalat, heidän joukossan myös musliminainen.[2]

Jalkainpesu on Adventtikirkoissa tutuksi tullut tapa pestä jalat ehtoollisen yhteydessä. Tässä halutaan seurata Jeesuksen antamaa esimerkkiä, koska Jeesus pesi opetuslastensa jalat ennen ehtoollisen nauttimista. Jalkainpesu liittyy kiinteästi ehtoollisen viettoon symbolisena nöyryyden ja palvelemisen osoituksena.

Myös joissakin protestanttisissa kirkoissa on oheita kiirastorstaina toimitettavalle jalkojen pesulle. Ruotsin kirkon jumalanpalvelusten virikemateriaalissa on järjestys ja ohjeita miten jalkojen pesu voidaan liittää kiirastorstain messuun.[3]

• Evankeliumi Johanneksen mukaan (sitaatti)
• Isä Ambrosius, teoksessa Markku Haapio: Ortodoksinen kirkko Suomessa
• Euthologion, ortodoksisen papin käsikirja
• Piispallisten jumalanpalvelusten ohjeita, papin käsikirja