Jalkaväkirykmentti 39 (talvisota)

Jalkaväkirykmentti 39 (JR 39) perustettiin Kuopiossa. Rykmentin perusti Kuopion sotilaspiiri ja se kuului eversti Hannu Hannukselan komentamaan 13. divisioonaan. [1] Rykmentin komentajaksi tuli Pohjois-Savon suojeluskuntapiirissä lähes koko 30-luvun piiripäällikkönä toiminut eversti Pietari Autti.

Rykmentin rungon muodosti kolme 845 miehen vahvuista jalkaväkipataljoonaa:

  • kapteeni Lauri Virtasen I pataljoona,
  • kapteeni Mauno Palmusen II pataljoona ja
  • kapteeni Lauri Karvosen III pataljoona.

Rykmenttiin kuului lisäksi esikuntakomppania, kranaatinheitinkomppania, ampumatarvikekolonna ja kaksi elintarvikekolonnaa. Pataljoonan komentajista Lauri Virtanen tuli rykmenttiin Reserviupseerikoulusta Haminasta, Mauno Palmunen Pohjan Rykmentistä Kuopiosta ja Lauri Karvonen Viipurin Rykmentistä Jaakkimasta.  

Pataljoonien komppanianpäälliköt olivat pääasiassa armeijan ja suojeluskuntien palveluksessa olevia upseereita, joukossa muutama evp. upseeri. Talvisodan joukot koottiin pitäjittäin. Rykmentin I pataljoonan miehet olivat Lapinlahdelta ja Sonkajärveltä, II pataljoonan Kiuruvedeltä, Vieremältä ja Varpaisjärveltä ja III pataljoonan Pielavedeltä ja Keiteleeltä. Reservinupseereita oli maaseudulla vähän ja sen vuoksi rykmentiin tuli joukkueenjohtajia pääasiassa Kuopiosta, Iisalmesta sekä isommilta paikkakunnilta aina Etelä-Suomea ja Helsinkiä myöten. Täydennysmiehiä, joiden tappiot olivat suhteellisesti hyvin suuret, tuli rykmenttiin pääasiassa Varsinais-Suomesta.

Rykmentin vahvuudeksi ilmoitettiin talvisodan kynnyksellä marraskuun lopulla 99 upseeria, 16 kanta-aliupseeria ja 455 reservin aliupseeria ja 2392 miehistöön kuuluvaa, muutamaa kymmentä vaille 3000 miestä. Rykmentti esiintyi talvisodassa sen varsinaisessa kokoonpanossa vain ensimmäisen sotaviikon ajan. Kotajärven ja Lavajärven taisteluissa 7.-8. joulukuuta 1939 oli JR 38:n ja JR 39:n pataljoonia jo alistettu rykmenttien komentajille eversti Hannes Olkkoselle ja eversti Pietari Autille ristiin ja tästä eteenpäin ne toimivat pääasiassa erinimisten taisteluosastojen ja ryhmien osina.

Eversti Hannes Olkkosen komentama JR 38 oli toinen Pohjois-Savosta koottu ja Kuopiossa perustettu rykmentti. Sen I pataljoonan miehet olivat Suonenjoelta, Maaningalta ja Siilinjärveltä, II pataljoonan Karttulasta, Rautalammilta ja Vesannolta ja III pataljoonan Nilsiältä ja Muuruvedeltä.

Varustaminen

Rykmentti pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, mutta puolustusvoimien kalustopulasta johtuen ne eivät toteutuneet etenkään kaluston osalta.

Yksiköt

Jalkaväkirykmentti koostui seuraavista yksiköistä (suluissa määrävahvuus):

  • Rykmentin esikunta (E/JR 39), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
  • Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 39) (169 henkilöä)
  • Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 39) (83 henkilöä)
  • Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 á 48 henkilöä)
  • I pataljoona (I/JR 39) (á 845 henkilöä)
  • II pataljoona (II/JR 39)
  • III pataljoona (III/JR 39)

Komentaja(t)
Rykmentin komentaja eversti Pietari Autti.

Keskittäminen

Rykmentti keskitettiin 18.-20. lokakuuta 1939 välisenä aikana tulevalle toiminta-alueelleen Laatokan Karjalaan Leppäsyrjän alueelle. [1]

Talvisodan taisteluista

IV armeijakunnan taistelualueelle tyypilliseen tapaan myös Jalkaväkirykmentti 39 ei esiintynyt varsinaisessa kokoonpanossaan viivytysvaiheen päättymisen jälkeen, vaan sen yksiköitä toimi useiden eri tilapäisorganisaatioiden osina.

Rykmentin suorina "perillisinä" voinee pitää muun muassa Taisteluosasto Neitoa (Tst.Os. Neito) ja Taisteluosasto Lohikäärmettä (Tst.Os. Lohikäärme), joka esiintyi myös Ryhmä Lohikäärmeen nimellä. Komentaja esikuntineen muodostui mainituissa taisteluosastoissa rykmentin komentajasta ja hänen esikunnastaan.

Rauha 13. maaliskuuta 1940

Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11. [3]

Rykmentti vetäytyi rauhansopimuksen mukaisesti IV armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa. [4]

Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu vielä tämänkään jälkeen, vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin mm. maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi puhuttiin kotiuttamisen sijasta lomauttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä. [5]

Lähteet
  • Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Porvoo, Helsinki, Juva : WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.
  • Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.

Viitteet
  1. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s.122
  2. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.348
  3. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.30
  4. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.33
  5. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.392-393
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.