Jalkaväkirykmentti 38 (talvisota)

Rykmentti pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaan, mutta puolustusvoimien kalustopulasta johtuen määrävahvuuksia ei saavutettu erityisesti kaluston osalta.

Jalkaväkirykmenttiin kuului seuraavat yksiköt (suluissa määrävahvuus):

• Rykmentin esikunta (E/JR 38), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
• Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 38) (169 henkilöä)
• Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 38) (83 henkilöä)
• Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (Ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + Elintarvikekolonna x 2 a 48 henkilöä)
• I pataljoona (I/JR 38) (á 845 henkilöä)
• II pataljoona (II/JR 38)
• III pataljoona (III/JR 38)

• jääkärieversti Hannes Olkkonen [2]

Rykmentti keskitettiin 18.-19. lokakuuta 1939 välisenä aikana Laatokan Karjalaan (Impilahti-Kitilä-Uuksu-Koirinoja):n alueelle. [1]

IV armeijakunnan sodan alun viivytysvaiheen (30. marraskuuta-11. joulukuuta 1939) ajan rykmentti pysyi suurin piirtein yhtenäisenä, mutta armeijakunnan alkaessa valmistella alueensa eteläosassa toista laajempaa vastahyökkäystään, joka alkoi 17. joulukuuta 1939, koko armeijakunnan alueella aiemmat rykmenttiorganisaatiot korvattiin hyvin vaihtelevilla kokoonpanoilla.

Rykmentin suorana "perillisenä" voinee pitää Ryhmä Jousimiestä, koska mainitun ryhmän komentajaksi määrättiin rykmentin komentaja eversti Olkkonen. Lisäksi ryhmän esikuntana toimi rykmentin esikunta ja rykmentin esikuntakomppania toimi ryhmän esikuntakomppaniana. Tämän lisäksi ryhmän yhtenä pataljoonana oli rykmentin III pataljoona (III/JR 38).

Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11. [3]

Rykmentti vetäytyi rauhansopimuksen mukaisesti IV armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa. [4]

Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu heti, vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin muun muassa maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi puhuttiin lomauttamisesta eikä kotiuttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä. [5]

• Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.