Jalka (mittayksikkö)

Jalka (tunnus ft[1], engl. foot, monikossa feet) on pituuden mittayksikkö, jonka pituus on kaksitoista tuumaa eli 0,3048 metriä.[2] Jalkaa merkitään lyhenteellä ft tai joskus myös ′ – yläpuolisella indeksointipilkulla.

Kaksi jalkaa (mittayksikkö ja raaja) Trafalgar Squarella Lontoossa. Messinkilaatat osa teosta The Trafalgar Square standards, vuodelta 1876.

Yksi jalka on 0,3048 metriä.

Termi ”jalka” on peräisin muinaisen Mesopotamian ajan Babyloniasta noin vuosilta 2000–1500 eaa., missä kauppiaat kehittivät omaan käyttöönsä tarvittavan mittajärjestelmän. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle annettiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).[3] Antiikin Kreikassa jalka eli pūs vaihteli kaupungeittain; attikalainen eli Ateenassa käytössä ollut jalka oli noin 29,6 senttimetriä.[4] Roomalainen jalka pes oli saman pituinen.[4] Joidenkin mukaan kuningas Henrik I:llä oli 12 tuuman pituinen jalkaterä ja hän päätti standardisoida tämän pituuden. Löydettyjen kirjoitusten perusteella termiä kuitenkin käytettiin jo 70 vuotta ennen kuninkaan syntymää.^lähde?

Jalka ei ole SI-järjestelmän mukainen yksikkö, mutta on yleisesti käytössä Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kansain­välisessäkin käytössä se on lento­korkeuden yksikkönä ilmailussa, ja tässä yhteydessä sen hyväksyy myös Suomessa nykyisin voimassa oleva mitta­yksikkö­asetus.[5] Purjelennossa ja laskuvarjohypyssä kuitenkin käytetään metrejä .

Myös Ruotsissa oli käytössä kyynärän ohella pituusmitta ”jalka”. Ruotsalainen jalka oli 29,69 senttimetriä.[6]

Ns. puolalainen jalka (stopa) vaihteli eri aikoina eri osissa Puolaa: vanhapuolalainen (varsovalainen) jalka oli 29,78 cm vuoteen 1819, galitsialainen eli lviviläinen jalka oli 29,77 cm vuosina 1787–1856 ja krakovalainen jalka 29,8 cm vuosina 1836–1857.

Brittiläinen foot vastaa likimäärin sellaisen jalan pituutta, jonka kengännumero eurooppalaisissa mitoissa on 46.