Jalmari Ruokokoski

Ruokokosken vanhemmat olivat suutarimestari Joel Ruokokoski ja Maria Paasonen. Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1899 Jalmarin ollessa 13-vuotias. Käytyään kansakoulun hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1903–1906 ja Taideteollisessa keskuskoulussa 1902–1904. Hän tapasi siellä Tyko Sallisen.[1] Ruokokosken tauluja oli ensimmäisen kerran näytteillä Suomen Taiteilijain syysnäyttelyssä 1905 mutta varsinaisen taiteellisen läpimurtonsa hän teki vasta neljä vuotta myöhemmin. Ruokokoski hankki lisätuloja piirtämällä ilmoituskuvia, mainoksia ja pilakuvia ja hän kuului Brondan ritareiksi kutsuttaan boheemitaiteilijoiden ryhmään. Vuonna 1907 Ruokokoski kihlautui Olga-nimisen naisen kanssa, joka työskenteli valokuva-ateljee Central:ssa. Kihlaus purkautui kuitenkin pian samana vuonna.[2] Ruokokoski meni naimisiin 1909 sirkuksen nuorallatanssijana toimineen italialais-ruotsalaisen Laura Francisca Elvira Bonon kanssa. Elvira oli tuossa vaiheessa vain 16-vuotias. Ruokokosken ystävä taidemaalari Tyko Sallinen toimi häissä parin todistajana. Ruokokoski rakasti sirkustaidetta ja maalasi Elvirasta useita sirkusaiheisia muotokuvia. Ruokokoski käytti Elviraa mallina ja inspiraation lähteenä sirkusaiheisissa töissään kuten Sirkusakrobaatteja (1911), Sirkuksen tanssijoita (1911), Sirkustytön kuva (1911) ja muotokuvissa kuten Rakkaus (1910), Sairas (Elvira) (1910), Naisen muotokuva (Elvira) (1911) ja Elvira (1912). Liitto päättyi kuitenkin eroon 1913 Elviran jätettyä Ruokokosken.[3][4]

Kuvattuna 1912

Vuonna 1910 Ruokokoski matkusti Pariisiin tutustumaan impressionisteihin ja vuonna 1913 hän asui Helsingørissä, Tanskassa räätäli Niels-Peder Rydengin perheen luona. Tällöin Ruokokoski maalasi viiden viikon aikana 60 ekspressionistista maalausta, joiden joukossa oli muun muassa Rydengin perheen jäsenten muotokuvia. Palattuaan Tanskasta Ruokokoski piti hyvän menestyksen saaneen näyttelyn Ateneumissa.[5]

William Lönnbergin kanssa Ateneumissa 1910-luvulla

Ruokokoski maalasi vuosina 1916–1918 Hyvinkäällä Humala-nimisessä ateljeessaan. Hän teki myös myöhemmin konservoituja seinämaalauksia hyvinkääläiseen Arena-elokuvateatteriin. Vuonna 1918 hän meni naimisiin Saima Forsströmin kanssa ja he saivat kymmenen vuoden sisällä viisi lasta.[6] Ruokokoski menestyi taiteilijana, mutta hänen tulonsa menivät usein juhlimiseen. Ruokokoski osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin vuosien 1905–1919 välillä ja hänen töitään oli esillä kansainvälisissä näyttelyissä Tukholmassa 1916, Kööpenhaminassa 1919, Göteborgissa 1923, Tukholmassa ja Oslossa 1929 sekä Milanossa ja Roomassa 1937.

Viimeisinä vuosinaan Ruokokoski alkoi rahavaikeuksien edessä tehtailla kukkamaalauksia ja summittaisesti syövytettyjä grafiikan lehtiä, auringonlaskuja ja ruoka-asetelmia. Ruokokoski piti vuonna 1935 viimeiset näyttelynsä Helsingissä ja Savonlinnassa ja joutui Helsingissä sairaalaan liiallisen alkoholinkäytön takia reistailevan maksan ja sydämen sekä kurkkusyövän vuoksi. Hän kuoli seuraavan vuoden huhtikuun ensimmäisenä päivänä, vain 49-vuotiaana.[3]

• Olgan muotokuva (1907)
• Rouva Bertha Stenmanin muotokuva (1913)
• Hattupäinen nainen (1914)
• Omakuva (1914)
• Omakuva turkislakki päässä (1915)
• Tyko Sallisen muotokuva (1919)
• Mänty Suursaaresta (1919)

• Kuvataiteilijamatrikkeli: Jalmari Ruokokoski

• Bäcksbacka, Leonard: J. Ruokokoski I-II – Ungdomsverk – Bohemen – Bravurkonstnären. Konstsalongens förlag, 1943-1944.
• Järvi, Olavi: Parhaat pilapiirtäjämme. Helsinki: Tammi, 1979. ISBN 951-30-4434-3.
• Kojo, Viljo: Taiteen tie on pitkä: Viljo Kojo kertoo ja muistelee. Helsinki: Otava, 1960.

• Jalmari Ruokokoski Valtion taidemuseon kokoelmissa
• Kirjav@ – Kansallisgallerian kirjaston kokoelmatietokanta, Jalmari Ruokokoski
• Kallio, Rakel: / Ruokokoski, Jalmari (1886–1936). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.