Jakuuttien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Jakuuttien asuinalueet katsotaan liitetyn Venäjän keisarikuntaan vuonna 1632.[3] Tosin Venäjän valta alueella oli tuolloin pääasiassa nimellistä. Jakuuttien asuinalueesta muodostettiin Jakutskin piirikunta 1638,[4] jonka jälkeen alueesta muodostettiin useita eri nimiä käsittäneitä hallintoalueita, kunnes 1800-luvulla perustettiin Jakutskin kuvernementti. Näillä hallintoalueilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista itsehallintoa, vaan ne olivat suoraan Venäjän keisarikunnan alaisuuteen kuuluvia alueita.

Jakuuttien kansallistunne alkoi herätä 1900-luvun vaihteessa.[2] Venäjän Lokakuun vallankumouksen jälkeen syttyneessä Venäjän sisällissodassa jakuutteja taisteli sekä punaisten että valkoisten puolella.[2]

Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän sisällissodan aiheuttamien mullistusten jälkeen valtansa vakiinnuttanut neuvostojohto ulotti valtansa Jakutian alueelle 1920-luvun alussa. Neuvostojohto perusti Jakuuttien ASNT:n 27. huhtikuuta 1922. Jakuuttien ASNT muodostettiin Jakutskin kuvernementistä sekä eräistä lisäalueista ja sen pääkaupungiksi tuli Jakutsk. Yhtenä merkittävänä Jakuuttien ASNT:n perustajana pidetään Maksim Ammosovia.[4]

Vuonna 1925 aloitettiin Jakutian maatalouden pakkokollektivisointi.[2] Neuvostovallalta kesti kymmenen vuotta tavoittaa kaikki Sahan paimentolaiselämää viettäneet alkuperäisasukkaat. Jakuutteja ja pohjoisia alkuperäiskansoja varten perustetetuilla kollektiivisillä maatiloilla heidän perinteiset elintapansa ja paimentolaiselämä alkoivat hävitä. Jakuutit vastustivat kollektivisointia, mikä johti tuhansien jakuuttien pidättämiseen ja teloittamiseen.[2] Näillä joukkoteloituksilla, oli vakavat vaikutukset jakuuttien väestökehitykseen tulevina vuosikymmeninä.[2]

Vuonna 1927 Ksenofontovin johtama, niin kutsuttua liittovaltiomallia kannattanut poliittinen liike vaati Jakuuttien ASNT:lle osavaltion asemaa. Liike kuitenkin tukahdutettiin ja sen jäsenet karkotettiin ja teloitettiin.[3] Jakutiassa vaikutti 1920-luvulla myös panturkismia kannattaneita ryhmiä.[2] Neuvostoliiton sortotoimet ja poliittiset vainot alkoivat 1930-luvulla ja monia tasavallan älymystöön kuuluvia tuomittiin pakkotyöhön tai teloitettiin. Muun muassa kirjailijat Kulakovski, Sofronov ja Neustrojev sekä valtiomiehet Ammosov ja Oijunski, tuomittiin porvarillisesta nationalismista.[3] Näiden tuomittujen kunnia palautettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla.[3] Osana sortotoimenpiteitä jakuuttien järjestöt, koulut ja jakuutinkieliset julkaisut kiellettiin.[2] Huolimatta sortotoimenpiteistä ja venäläistämisestä jakuutit eivät luopuneet kielestään.[2]

Jakutiaa oli pidetty jo Venäjän keisarikunnan aikana poliittisten vankien karkotuspaikkana ja tätä jatkettiin myös neuvostovallan aikana.

Udatšnajan 530 metriä syvä timanttikaivos napapiirin tuntumassa.

Neuvostokaudella Sahan talouselämää ja teollista tuotantoa kehitettiin huomattavasti. Aldanin alueen kultakenttiä alettiin hyödyntää 1920-luvulla.[4] Pohjoisen laivaliikennettä alettiin kehittää 1930-luvulla ja tuolloin muun muassa rakennettiin Tiksin satama Lenajoen suun lähelle.[4] Muutenkin liikenneoloja kehitettiin, ja näin aiemmin vaikeiden yhteyksien päässä olleet alueet yhdistettiin muuhun maahan jokilaivaliikenteellä tai lentoliikenteellä. Sahan länsiosasta löydettiin suuria timanttiesiintymiä 1950-luvulla.[4] Stalin piti tärkeänä raskaan teollisuuden luomista alueelle, jonka vuoksi alueelle siirrettiin suuria määriä slaaveja, pääasiassa venäläisiä.[2]

Jakuuttien ASNT:n perustamisen aikoihin, suurin osa alueen väestöstä oli jakuutteja. Vuoteen 1931 mennessä väestössä ei ollut tapahtunut suuria muutoksia, tuolloin jakuutteja oli 81,6 prosenttia, venäläisiä 10,4 prosenttia, evenkejä 4,6 prosenttia ja muita 3,4 prosenttia.[5] Neuvostoliiton 1930-luvulla aloittamat laajamittaiset alkuperäisväestöön kohdistuneet sortotoimenpiteet, poliittisten vankien karkotus Venäjältä ja muualta Neuvostoliitosta sekä slaavilaisen väestön siirtäminen alueen teollisuuden työvoimaksi johtivat siihen että venäläisten määrä ylitti jakuuttien osuuden ASNT:n väestöstä 1960-luvun aikana.

Neuvostoliitossa 1980-luvun puolivälissä alkanut Gorbatšovin uudistuspolitiikka mahdollisti jakuuttien nationalismin esiin tulon.[2] Vuoden 1990 maaliskuussa heräsi keskustelu siitä, miksi Jakutian väestö on Neuvostoliiton köyhintä vaikka alue tuottaa suuren osan Neuvostoliiton kullasta ja timanteista.[2]

Elokuussa 1990 Jakuttien ASNT:n parlamentissa alettiin keskustella suverenisuudesta, mikä muuttaisi Jakutian autonomisesta tasavallasta suvereeniksi valtioksi Venäjän yhteyteen. Kuun lopulla julistukseen liittyvät erimielisyydet neuvostossa johtivat siihen, että suvereenisuuskysymys lykättiin lakiasäätävään istuntoon.[2] Asian tultua käsittelyyn, Jakuuttien ASNT antoi suvereenisuusjulistuksen 27. syyskuuta 1990 ja muutti nimensä muotoon Saha-Jakutian sosialistinen neuvostotasavalta.[2] Tämä tapahtui vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa.

Elokuussa 1991 Saha-Jakutian parlamentti hyväksyi lain, mikä siirsi Saha-Jakutian SNT:n alueella toimivien valtionyhtiöiden hallinnan Neuvostoliiton keskushallinnolta Saha-Jakutian hallitukselle.[2]

Mihail Nikolajev valittiin tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi 20. joulukuuta 1991 pidetyissä vaaleissa, joissa hän sai yli 70 prosenttia äänistä.[2] Neuvostoliitto lakkasi olemasta saman vuoden joulukuussa ja Saha-Jakutian SNT muuttui Sahan tasavallaksi. Presidentti Nikolajev antoi lausunnon, jonka mukaan Saha pysyisi Venäjän federaation osana.[2]

1. Председатели Совета Министров ЯАССР (1946-1992 гг.) (Jakuuttien ASNT:n ministerineuvoston puheenjohtajat 1946–1992) Sahan tasavalta. Viitattu 8.2.2008. (venäjäksi)^{[vanhentunut linkki]}
2. Minorities At Risk Project (MAR): Chronology for Yakut in Russia 10.1.2007. University of Maryland. Arkistoitu 3.6.2010. Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)
3. Tatjana Argounova & Joachim Otto Habeck: Republic of Sakha (Yakutia) (History) 8.1.2000. Scott Polar Research Institute – University of Cambridge. Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)
4. YakutiaToday.Com: History of the Sakha Republic (Yakutia) yakutiatoday.com. Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)
5. Iso tietosanakirja 5. Helsinki: Otava, 1933.
6. Tatjana Argounova & Joachim Otto Habeck: Republic of Sakha (Factsheet) 8.1.2000. Scott Polar Research Institute – University of Cambridge. Viitattu 1.10.2007. (englanniksi)