Jakub Berman

Jakub Berman syntyi Varsovassa 23. lokakuuta 1901 keskiluokkaiseen juutalaiseen perheeseen.[1] Hänen veljensä oli Adolf Berman.[2] Berman valmistui lakiopinnoista Varsovan yliopistolta vuonna 1925.[1] Valmistumisensa jälkeen hän tutki Puolan yhteiskunnaallista ja taloudellista historiaa[2]. Hän aloitteli samoihin aikohin myös poliittista uraansa. Vuonna 1924 berman liittyi kommunistiseen nuorisoliittoon ja vuonna 1928 Puolan kommunistiseen puolueeseen (Komunistyczna Partia Polski eli KPP).[1]

Stalinin vainojen aikana KPP:n johtoa Neuvostoliitossa syytettiin yhteyksistä Puolan tiedustelupalveluihin. Komintern hajotti puolueen vuonna 1938 ja sen johto Neuvostoliitossa teloitettiin. Berman oli Stanisław Radkiewiczin ohella mukana lakkauttamassa KPP:n osastoja Puolassa. Saksan hyökätessä Puolaan Berman pakeni itään syyskuussa 1939. Neuvostoliitossa Berman toimi Valko-Venäjän kommunistisessa puolueessa keväästä 1941 lähtien. Marraskuusta 1941 toukokuuhun 1943 hän toimi Puolan työväenpuolueen jäsenten opttajana Kušnarenkovossa ja hän oli mukana perustamassa puolalaisten kommunistien keskustoimistoa. Bermanista oli tullut Moskovan luottomies, jonka tehtäväksi annettiin pitää yllä yhteyksiä miehitetyssä Puolassa vielä oleviin kommunisteihin.[1]

Berman liittyi virallisesti työväenpuolueen jäseneksi elokuussa 1944. Hänestä tehtiin heti puolueen keskuskomitean ja politbyroon jäsen. Lisäksi hän toimi Puolan kansallisen vapautuksen komitean (Polski Komitet Wyzwolenia Narodowego) ulkoasioiden viraston johdossa, Puolan väliaikaisen hallituksen varaulkoministerinä, 1945–1952 ministerineuvoston alisihteerinä ja hallituksen puhemiehistön jäsenenä, vuodesta 1947 kansanedustajana, joulukuusta 1948 Puolan yhdistyneen työväenpuolueen politbyroossa ja huhtikuusta 1949 vuoteen 1954 politbyroon julkisen turvallisuuden komiteassa. Vuonna 1954 hänet nimitettiin puolan varapääministeriksi.[1]

Toimissaan Berman edusti oman puolueensa niin sanottua internationalistista siipeä, joka ajoi Moskova-mielistä politiikkaa. Berman johti Puolan stalinistisen kommunistihallinnon julkista turvallisuutta, ulkopolitiikkaa, opetustointa, propagandaa ja kulttuuritoimia. Elokuussa 1945 Berman järjesti joukon näytösoikeudenkäyntejä puolalaisille itsenäisyysaktivisteille. Monet oikeudenkäynneistä johtivat kuolemantuomioihin. Bermanin johdolla Puolan kotiarmeijaa syytettiin sodanaikaisesta yhteistyöstä Gestapon kanssa. Propaganda ja kulttuuri valjastettiin puolestaan luokkataisteluun. Berman oli Bolesław Bierutin ja Hilary Mincin ohella myös yksi Władysław Gomułkan syrjäyttämisen pääarkkitehdeista. Gomułkan vastaiseen oikeudenkäyntiin tähdänneissä tutkimuksissa pidätettiin ja kidutettiin satoja puolalaisia.[1]

Hauta Varsovan sotilashautausmaalla.

1950-luvun alkupuolella Neuvostoliitossa koettiin antisemitistinen kausi. Bermanin asema heikentyi ja hän joutui eroaamaan politbyroosta toukokuussa 1956. Puolueen keskuskomitean seitsemännessä täysistunnossa heinäkuussa 1956 Berman joutui Mieczysław Moczarin syytösten kohteeksi.[1] Władysław Gomułkasta tuli Puolan presidentti[2] ja kahdeksannessa istunnossa lokakuussa 1956 Berman erotettiin keskuskomiteasta ja vuonna 1957 edelleen puolueesta. Yhdeksännessä täysistunnossa käsiteltiin julkisen turvallisuuden ministeriön väärinkäytöksiä. Tuolloin nousi esiin syytöksiä Bermania vastaan, mutta lopulta pääsyy väärinkäytöksistä kaadettiin alempien virkamiesten harteille. Julkisena syyttäjänä toiminut Andrzej Burda yritti nostaa syytteitä Bermania vastaan, mutta politbyroo ei niiden toteuttamiseen taipunut. Poliittisen uransa jälkeen Berman toimi omassa kustantamossaan Książka i Wiedza vuoteen 1968 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Berman oli hetken vielä julkisuudessa Puolan sotatilan aikana 1980-luvulla. Berman kuoli Łomżassa 10. huhtikuuta 1984.[1]