Jakovlev Jak-7

Jak-7 suunniteltiin kaksipaikkaiseksi jatkokoulutuskoneeksi.[2] Uuden koneen perustana oli Jakovlev Jak-1:n prototyyppi I-26. Tämän UTI-26-koneen prototyyppi lensi ensilentonsa 4. heinäkuuta 1940. UTI-26-koneessa oli kaksi ohjaamoa peräkkäin ja näiden välinen kommunikointijärjestelmä sekä yksi 7,62 mm ŠKAS-konekivääri. Siipiä oli siirretty taaksepäin tasapainon vuoksi.[3]

Ensimmäisissä Jak-7UTI-malleissa oli sisäänvedettävä laskuteline. Osa alkuperäisistä sarjatuotantokoneista oli kaksipaikkaisia Jak-7V-koneita (V - "Vyvozoni", tutustuminen). Tässä oli kiinteä laskuteline. Kaksipaikkaisesta harjoituskoneesta kehitettiin nopea versio matkustajan kuljettamiseen, Se sai tunnuksen Jak-7K ("Kurjerski" eli kuriiri).[4]

Jak-7:ta kehitti eteenpäin K. A. Sinelštšikovin ryhmä, joka oli määrätty suunnitteluryhmästä valvomaan koneiden valmistusta. Sinelštšikov kehitti koneesta aseistetun mallin 20 mm ŠVAK-tykillä ja kahdella 7,62 mm ŠKAS-konekiväärillä. Takaohjaamo säilytettiin mahdollisia kuriiritehtäviä tai lisäpolttoainetta varten. Kone sai tyyppimerkinnän Yak-7/M-105P käyttämänsä Klimov M-105PA-moottorin mukaan. Jakovlev suhtautui epäillen uuteen koneeseen, mutta tehdastesteissä kone osoittautui paremmaksi kuin Jak-1. Osasyynä olivat koulutusmalliin tehdyt muutokset, kuten suuremmilla pyörillä ja paremmilla jarruilla varustettu laskuteline ja parempi korkeusperäsin.[1]

Puolustuskomitea määräsi elokuussa 1941 koneen sarjavalmistukseen tehtaissa N°301 ja N°153, mutta tehdas 301 oli evakuoitava Novosibirskiin. Näin vuonna 1941 saatiin valmistettua vain 60 konetta.[5]

Alkuvuodesta 1942 valmistettu kone sai tyyppimerkinnäkseen Jak-7A. Aseistuksena oli kaksi 7,62 mm ŠKAS-konekivääriä ja yksi 20 mm ŠVAK-tykki. Kone pystyi kuljettamaan kuusi RS-82 -rakettia tai kaksi FAB 100 kg -pommia. Lentäjät pitivät koneen raskaasta aseistuksesta ja ohjattavuudesta. Myös raskasta 37 mm konetykkiä, tyypiltään MPŠ kokeiltiin A-sarjan mallimuunnoksessa. [1] Edelleen 45 mm tykkiä, mallia NS-45 koetettiin evaluoida, joskin enemmän Jak-9:ään.[6]

Eniten valmistettu oli Jak-7B, jonka valmistus alkoi toukokuussa 1942 ja jatkui joulukuuhun 1943. Tässä mallissa ŠKAS:t korvattiin raskailla 12,7 Berezin UB -konekivääreillä. Kesään 1942 mennessä sen voimanlähteeksi saatiin parannettu Klimov M-105PF -moottori (1 180 hv).[7]

Heinäkuussa 1942 koelennettiin Jak-7D-versio (D - Dalnyi eli pitkänmatkan versio). Kehitystyön tuloksena valmistui Jak-7DI ("Dalnyi Istrebitel") joka sai nimen Jak-9.[1]

Jak-7 koneita valmistettiin 6 399 kappaletta vuoden 1943 alkuun mennessä. Näistä yli 5 000 oli tyyppiä Jak-7B.[7]

Lähde: [8]

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 1–2
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.05000008,50 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010,00 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.07500002,75 m
• Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&017.020000017,2 m²
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02477.&&&&002 477 kg
• Lentopaino: &&&&&&&&&&&02960.&&&&002 960 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Klimov M-105P -V12-moottori; &&&&&&&&&&&&0783.&&&&00783 kW (&&&&&&&&&&&01050.&&&&001 050 hv)

Suoritusarvot

• Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0570.&&&&00570 km/h
• Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0643.&&&&00643 km
• Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09250.&&&&009 250 m
• Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0735.&&&&00735 m/s
• Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0172.0600000172,6 kg/m²
• Teho-painosuhde: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”..0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.0,26 kW/kg
  

Aseistus

• 1 × 20 mm ŠVAK -tykki
• 2 × 7,62 mm ŠKAS -konekivääriä tai 2 × 12,7 mm Berezin UBS -konekivääriä

• http://www.wio.ru/tacftr/yak.htm
• IPMS Finland: Jak-9 T vanhentunut linkki
• Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 916. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.