Jakob Karl Emil Chydenius

Jakob Karl Emil Chydenius (14. maaliskuuta 1833 Pietarsaari – 4. maaliskuuta 1864 Tukholma)[1] oli suomalainen fyysikko, joka muistetaan osallistumisestaan vuonna 1861 Huippuvuorille suuntautuneeseen ruotsalaiseen tutkimusretkeen.

Jakob Karl Emil Chydeniuksen vanhemmat olivat Pietarsaaren pormestari Karl Chydenius ja Sofia Augusta Nordling. Hän kävi koulunsa Vaasassa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1851. Hän valmistui Helsingin yliopistosta fyysis-matemaattisten tieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi 1857 ja työskenteli sen jälkeen mekaniikan ja fysiikan opettajana Helsingin teknillisessä reaalikoulussa sekä vaaitsijana Helsinki–Hämeenlinna-rautatien rakennustyömaalla.[1] Chydenius osallistui vuonna 1861 Otto Torellin johtamaan Huippuvuorten retkeen, joka oli ensimmäinen merkittävä ruotsalainen tutkimusretki napa-alueelle. Chydeniuksen tehtävänä oli yhdessä N. K. Dunérin kanssa tehdä magneettisia havaintoja sekä selvittää mahdollisuuksia astemittauksen suorittamiseen. He jakoivat työn siten, että Chydenius tutki saariryhmän pohjoisosaa. Kun jäät estivät retkikunnan laivan etenemisen pohjoisemmaksi, hän kävi tutkimassa Huippuvuorten pohjoisosia omin päin veneellä.[2]

Chydenius sai Ruotsin tiedeakatemian Lindbomin palkinnon Huippuvuorten astemittausmahdollisuuksia käsitelleestä tutkimuksestaan.[3] Hänen työnsä ei tosin ollut vaatinut syvällisempää tieteellistä asiantuntemusta ja sillä oli heikkoutensa, sillä hän oli sekoittanut eräitä havaintopisteinä käyttämiään maantieteellisiä kohteita toisiin. Kun suunniteltu astemittaus vuosina 1898–1902 lopulta toteutettiin, retkikunta seurasi kuitenkin saarten pohjoisosassa pitkälti Chydeniuksen suunnittelemaa reittiä. Chydeniuksen oli tarkoitus osallistua myös vuoden 1864 tutkimusmatkaan Huippuvuorille, mutta hän kuoli ennen sitä. Hänen vuoden 1861 tutkimusretkestä kirjoittamansa kertomus julkaistiin vuonna 1865.[2]

Chydeniuksen mukaan on nimetty jäätikkö ja vuoristo Huippuvuorilla.[2]