Jair Bolsonaro

Alkujaan Bolsonaro on entinen asevoimien kapteeni.[5] Hänet valittiin kansanedustajaksi kansalliskongressin edustajainhuoneeseen vuonna 1991. Bolsonaro on kuulunut sosiaaliliberaaliseen puolueeseen (PSL), mutta marraskuussa 2019 hän erosi PSL-puolueesta ja perusti uuden puolueen Aliança pelo Brasil (APB).[6]

Virginiassa Yhdysvalloissa vuodesta 2005 asuneella brasilialaisella entisellä astrologilla ja itseoppineella filosofilla Olavo de Carvalholla on arveltu olevan merkittävää vaikutusvaltaa Bolsonaron joihinkin poliittisiin päätöksiin, erityisesti Bolsonaron kolmen pojan välityksellä. Carvalho on tuonut esille näkemyksiään kansainvälisestä laajasta vasemmiston salaliitosta ja hänen aatemaailmaansa pidetään varsin äärioikeistolaisena. Bolsonaron valinta ulkoministerikseen oli Ernesto Araujo ilmeisesti juuri Carvalhon suosituksen perusteella.[7]

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 7. lokakuuta 2018 Bolsonaro sai eniten ääniä ja pääsi toiselle kierrokselle.[8] Vaalikampanjan aikana vasemmistoaktivisti Adelio Bispo de Oliveira puukotti Bolsonaroa. Iskun jälkeen Bolsonaro pysyi sivussa vaaliväittelyistä eikä antanut haastatteluja. Hänen kannatusprosenttinsa kuitenkin nousi.[9] Teräase upposi 12 senttimetrin syvyyteen ja sairaalasta saadun tiedon mukaan Bolsonaro menetti 40 prosenttia verestään[10].

Toisella kierroksella 28. lokakuuta 2018 Bolsonaro sai 55 prosenttia äänistä ja tuli valituksi.[11] Hänen vastaehdokkaanaan oli vasemmistolaisen Työväenpuolueen (PT) ehdokas Fernando Haddad.[12] Vaalikampanjassaan Bolsonaro oli luvannut erityisesti kitkeä korruptiota ja ottaa käyttöön kovat otteet Brasiliaa riivannutta väkivaltarikollisuutta kohtaan.[13]

Bolsonaro on luvannut taistella rikollisuutta, sosialismia ja korruptiota vastaan. Hän on myös luvannut pienentää valtion osuutta taloudesta. Toisaalta Bolsonaro on antanut seksuaalivähemmistöjen[14] ja värillisten vastaisia lausuntoja. Hän vastustaa maahanmuuttoa[15]. Bolsonaro on myös antifeministi.[16] Bolsonaro vastustaa ympäristöliikettä, koska hänen mukaansa sen päämäärät haittaisivat maan taloutta.[17]

Bolsonaro on nopeasti muuttanut varsin radikaalisti Brasilian ulkopolitiikkaa. Brasilian suhteet Yhdysvaltoihin ovat lähentyneet ja parantuneet huomattavasti. Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisiin hallituksiin, erityisesti Venezuelaan ja Kuubaan, maan suhteet ovat viilentyneet. Bolsonaron suhtautuminen kommunistiseen Kuubaan on ollut erityisen kriittistä – hän muun muassa karkotti Brasiliasta yli 8 000 kuubalaista lääkäriä, jotka olivat siellä aiemman vasemmistolaisen hallituksen vuonna 2013 solmiman yhteistyösopimuksen perusteella.[18] Brasilia on tunnustanut Juan Guaidón Venezuelan lailliseksi valtionpäämieheksi vasemmistolaisen Nicolás Maduron sijasta. Bolsonarolle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä asia on ollut hyvät suhteet Israeliin.[19] Saavuttuaan maaliskuussa 2019 valtiovierailulle Israeliin Bolsonaro sanoi heti ensimmäisessä puheessaan hepreaksi rakastavansa Israelia.[20]

Bolsonaron hallinnossa on kuitenkin sisäisiä ristiriitoja ja hänen hallituksensa on sanottu itse asiassa jakaantuneen kolmeen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä ovat entiset kenraalit, joita on hallituksessa useita. Heidän näkyvin hahmonsa on varapresidentti Hamilton Mourão. Toinen ryhmittymä ovat anti-globalistit, joiden henkinen mentori on Yhdysvaltoihin asettunut itseoppinut filosofi ja salaliittoteoreetikko Olavo de Carvalho. Kolmas ryhmittymä ovat uusliberaalit ekonomistit ja teknokraatit, kuten talousministeri Paulo Guedes ja oikeusministeri Sergio Moro. Bolsonaro itse on yrittänyt tasapainotella ryhmien keskellä. Varapresidentti Hamilton Mourão taas on profiloitunut hallinnossa maltillisena ja pragmaattisena poliitikkona. Mourão on pyrkinyt lieventämään vastakkainasettelua Kiinan kanssa ja vastustanut Bolsonaron suunnitelmia siirtää maan Israelin-suurlähetystö Jerusalemiin Tel Avivista, sillä tämä heikentäisi huomattavasti suhteita Brasilian viennin kannalta tärkeisiin Lähi-idän arabimaihin. Linjaerimielisyyksien tullessa selvemmin esille varapresidentti Mourãota on alettu pitää ainakin jossakin mielessä Bolsonaron kilpailijana.[21]

Bolsonaro antoi maaliskuussa 2020 julkisuuteen koronaviruspandemiaa vähätteleviä lausuntoja eikä kannattanut taudin leviämistä vaikeuttavia sulkutoimia[22][23][24][25][26]. Bolsonaro vastusti taudin leviämisen hidastamistoimia, koska ne haittasivat maan taloutta[27]. Tämä herätti miljoonissa kritiikkiä ja protestimieltä[28][29][30][31]. Koronavirus levisikin nopeasti Brasiliassa kesäkuussa[32]. Bolsonaro sai itse tartunnan heinäkuun alussa.[33] Kuun lopulla hän ilmoitti parantuneensa tartunnasta.[34]

Presidentinvaalissa 2022 Bolsonaro hävisi toisella kierroksella entiselle presidentille Lula da Silvalle saaden kuitenkin 49,1 prosenttia äänistä.[35]

Bolsonaro lensi vaimoineen ja avustajiensa kanssa Orlandoon, Floridaan, Yhdysvaltoihin, 30. joulukuuta, kaksi päivää ennen presidentinkautensa päättymistä [36] Bolsonaro on vuokrannut asunnon Encore Resortin kaupunginosasta aivan Disney Worldin läheltä. Lula vannoi virkavalansa 1. tammikuuta 2023 ja Bolsonaro rikkoi perinteen, jossa väistyvä presidentti osallistuu seuraajansa virkaanastujaisiin.[37]

Jair Bolsonarolla on kolme aikuista poikaa; Flavio, Carlos ja Eduardo, jotka osallistuvat aktiivisesti politiikkaan. Heistä Flavio Bolsonaro on Brasilian senaatin jäsen Rio de Janeirosta, Eduardo Bolsonaro on Brasilian edustajainhuoneen jäsen ja Carlos Bolsonaro on Rio de Janeiron paikallishallinnon vaikuttaja. Pojat jakavat isänsä kanssa samankaltaisen maailmankatsomuksen ja Brasiliassa onkin puhuttu Bolsonaron poliittisesta dynastiasta.[45]

Jair Bolsonaro on ollut vuodesta 2007 lähtien naimisissa kolmannen vaimonsa kanssa, joka on häntä 27 vuotta nuorempi Michelle Bolsonaro. Tästä liitosta hänellä on kaksi lasta.[46]

• 
  Bolsonaro (vasemmalla) vanhempiensa kanssa vuonna 1974.
• 
  Bolsonaro kahden poikansa kanssa 1980-luvun lopussa.
• 
  Bolsonaro Trumpin kanssa Valkoisessa talossa maaliskuussa 2019.
• 
  Putin ja Bolsonaro BRICS-maiden kokouksessa vuonna 2019.

• Brazil Election: How Jair Bolsonaro Turned Crisis Into Opportunity – henkilökuva The New York Times -lehdessä (englanniksi)