Jahtivouti

Jahtivouti oli Suomessa 1800-luvun lopulle asti valtion virkamies, jonka tehtäviin kuului suurpetojen metsästyksen järjestäminen ja valvonta sekä metsäpalojen sammuttamisen organisointi.[1] Yleisesti jahtivoudit olivat tavallisia talonpoikia, jotka nimismies valitsi tätä hallintoa avustavaa tehtäväänsä hoitamaan.[2] Virka lakkautettiin Suomessa 10. helmikuuta 1891 asetuksella.

Kuuluisa oli muun muassa Someron jahtivouti Erkki Jaakonpoika Haka (1746–1808), joka yksin metsästi lähes kaikki Someron petoeläimet.[3]

Aleksis Kivi nostaa pääteoksessaan Seitsemän veljestä Nurmijärven jahtivoudin keskeiseen asemaan; vanha jahtivouti muun muassa metsästää munavarkaudesta metsään piileksineet kuusi vanhinta veljestä – Eero oli vielä silloin sylilapsi – esiin ja järjestää näille ansaitun löylytyksen.[4] Samoin hän opettaa Eeron lukemaan, jotta tämä saattaa opettaa veljiään.[5] Kun tästä vanhasta veteraanista aika jättää, juuri Eero perii hänen virkansa.[6]

Nykyisin jahtivoudiksi saatetaan kutsua metsästyksen johtajaa, esimerkiksi yhteistyötä vaativassa hirvijahdissa.