Jaguar Racing

Kausi 2000 oli tallin ensimmäinen. Kuljettajina olivat Ferrarilta siirtynyt Eddie Irvine ja Stewartilla ajanut Johnny Herbert.[1] Ensimmäinen auto nimettiin R1-nimiseksi. Autossa oli Cosworthin moottori ja Bridgestonen renkaat kuten kaikissa tallin autoissa läpi sen historian. Tallin tallipäällikkönä toimi Wolfgang Reitzle.

Kuuluisa nimi ei kuitenkaan taannut menestystä. Talli saavutti vain neljä MM-pistettä, jotka kaikki olivat Irvinen saavuttamia. Keskeytyksiä ei tullut kuitenkaan mitenkään erityisen paljon, sillä Irvine ja Herbert ajoivat usein maaliin, vaikkakin useimmiten pisteiden ulkopuolelle.[2][3] Ainoat pisteet tulivat Monacon GP:stä ja kauden päättäneestä Malesian GP:stä.[2] Irvine oli loukkaantumisen takia sivussa Itävallan GP:stä. Hänet korvasi brasilialainen Luciano Burti.[4]

Tallin kauden pistesaldoksi jäi neljä pistettä, minkä takia talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa yhdeksänneksi.[5] Taakse jäivät vain pisteittä jääneet Minardi ja Prost.[5] Kauden päätteeksi Johnny Herbert lopetti 12 vuotta kestäneen F1-uransa.

Kauden 2001 R2-auto näyttelyssä Goodwoodissa.

Kaudella 2001 tallin kuljettajina olivat toista kauttaan tallissa ajanut Eddie Irvine ja Luciano Burti.[6] Pedro de la Rosa tosin korvasi Burtin kauden viidennestä kilpailusta, Espanjan GP:stä lähtien.[7] Auto oli nimeltään R2.

Kausi ei ollut kovinkaan ruusuinen. Keskeytyksiä tuli enemmän kuin edellisellä kaudella, mutta sen vastapainoksi myös pistesijoja saavutettiin enemmän. Irvine saavutti tallin ensimmäisen palkintosijan Monacon GP:stä, ja sen lisäksi saavutti kaksi pistettä Yhdysvaltain GP:stä.[8] De la Rosa ajoi kahdesti pisteille: kuudenneksi Kanadan GP:ssä ja viidenneksi Italian GP:ssä.[7]

Talli saavutti kaiken kaikkiaan yhdeksän MM-pistettä. Sijoitus valmistajien MM-sarjassa oli kahdeksas.[9]

Eddie Irvine Yhdysvaltain GP:ssä kaudella 2002.

Kaudella 2002 Irvine ja de la Rosa jatkoivat Jaguarin kuljettajakaksikkona.[10] Tallin käyttämä auto oli nimeltään R3.

Kauteen sisältyi paljon keskeytyksiä. Viimeistä kauttaan formuloissa ajanut Irvine onnistui kuitenkin saavuttamaan pisteitä Australian GP:stä, Belgian GP:stä ja palkintosijan Italian GP:stä.[11] De la Rosa sen sijaan ei pisteitä onnistunut saavuttamaan, mutta hän ajoi muutamaan otteeseen kymmenen parhaan joukkoon.[12]

Kauden päätteeksi talli saavutti yhteensä kahdeksan MM-pistettä, joilla talli saavutti seitsemännen sijan valmistajien MM-sarjassa.[13] Sijoitus oli tallin historian paras. Kauden päätteeksi Eddie Irvine lopetti kymmenen vuotta kestäneen F1-uransa.

Kausi 2003 osoittautui tallin kautta aikain parhaaksi kaudeksi. Molemmat kuljettajat olivat tallissa uusia: Mark Webber ja Antônio Pizzonia aloittivat kauden tallikavereina.[14] Auto nimettiin tutun nimeämiskäytännön mukaisesti nimelle R4.

Mark Webber onnistui ajamaan pisteille kaiken kaikkiaan seitsemässä kilpailussa.[15] Sen sijaan Pizzonia ei pistesijoille päässyt. Justin Wilson korvasi hänet kauden viidessä viimeisessä kilpailussa, ja onnistui saavuttamaan yhden pisteen Yhdysvaltain GP:stä.[16]

Kausi oli Webberille vahva, sillä hän saavutti 17 MM-pistettä ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa kymmenenneksi.[14] Talli saavutti loppujen lopuksi 18 MM-pistettä ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.[17] Hyvää pistesaldoa tosin avusti kaudesta 2003 lähtien muutettu pisteidenlaskusääntö, jonka mukaan kahdeksan parasta saavat pisteitä entisen kuuden parhaan sijaan.

Mark Webber Yhdysvaltain GP:ssä 2004.

Kausi 2004 jäi Jaguar Racingin viimeiseksi kaudeksi. Kuljettajina kyseisellä kaudella ajoivat edellisellä kaudella hyvin ajanut Mark Webber ja esikoiskauttaan ajanut itävaltalainen Christian Klien.[18] Auto oli nimeltään R5.

Kausi ei sujunut aivan niin kuin olisi toivottu. Pisteitä saavutettiin yhteensä kymmenen, joista Webber oli kerännyt seitsemän ja Klien kolme.[18] Webber ajoi pisteille Bahrainin GP:ssä, Euroopan GP:ssä, Britannian GP:ssä ja Saksan GP:ssä.[19] Klien saavutti pisteensä Belgian GP:stä.[20] Talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa seitsemänneksi.[21]

Red Bull osti tallin ja nimesi sen Red Bull Racing -nimiseksi.