Jaguar
Jaguar Cars on brittiläinen autonvalmistaja. Nykyisin Jaguar Cars on toinen Jaguar Land Rover Automotive PLC:n tavaramerkeistä yhdessä Land Roverin kanssa. Yhtiön perustivat William Lyons ja William Walmsley 4. syyskuuta 1922[1] nimellä Swallow Sidecar Company valmistamaan moottoripyörien sivuvaunuja. Vuonna 1926 nimi vaihtui Swallow Sidecar & Coachbuilding Companyksi, ja ensimmäisten autojen valmistus alkoi. Yhtiön nimi muutettiin Jaguariksi toisen maailmansodan jälkeen, koska alkukirjaimiin SS liittyi epätoivottuja natsimielleyhtymiä.
Jaguar Cars | |
---|---|
Perustettu | 1935 |
Perustaja | William Lyons |
Kotipaikka | Whitley, Coventry, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Toimiala | autoteollisuus |
Tuotteet | autot |
Omistaja | Tata Motors |
Kotisivu |
www |
Yhtiö oli itsenäinen vuoteen 1966 asti, jolloin siitä tuli osa valtion täysin omistamaa British Motor Corporationia. Vuonna 1984 sen osakekanta myytiin pörssiin erillisenä yhtiönä osana pääministeri Margaret Thatcherin yksityistämiskampanjaa. Vuosina 1989–1990 yhdysvaltalainen Ford Motor Company hankki sen omistukseensa. Vuonna 2008 Ford myi yhtiön intialaiselle Tata Motorsille.
Yhtiö toimi aluksi Blackpoolissa mutta siirtyi Coventryyn, brittiläisen autoteollisuuden sydämeen. Coventryn tehdas suljettiin 2005. Nykyisin tehtaita on Birminghamissa ja Liverpoolissa.
Historia
1920- ja 1930-luku
Swallow Sidecar Company muuttui 1926 Swallow Sidecar & Coachbuilding Companyksi, ja ensimmäiset autot tulivat kuvaan. Nämä olivat Austin Seven -pikkuautoja, joille Lyons muotoili uudet korit. Tuotannon noustessa 25 autoon viikossa Blackpoolin tehdas jäi ahtaaksi. Näin tehdas siirtyi West Midlandsiin, Coventryyn jossa oli löydettävissä sekä ammattitaitoisia autorakentajia että sopivia tiloja. Toiminta jatkui edelleen korivalmistuksen piirissä. Lyons teki kaupat Standard Cars Ltd:n kanssa autojen alustoista, joiden päälle hän pääsi suunnittelemaan korit. Vuonna 1931 valmistuivat ensimmäiset näistä autoista, SS1 ja SS2. Autot olivat tyylikkäitä ja edullisia, ja vuoteen 1935 mennessä niitä oli ehditty valmistaa jo yli 4 000 kappaletta.
Vuonna 1934 Walmsley päätti jättää yhtiön ja Lyons jäi sitä yksin hoitamaan. Seuraavana vuonna esiteltiin uusi auto, joka oli kantoi ensimmäisenä Jaguarin nimeä, SS Jaguar.
1940-luku
Toisen maailmansodan ajaksi autonvalmistus ajettiin alas ja yhtiö siirrettiin valmistamaan muun muassa sivuvaunuja armeijan moottoripyörille, pommikoneiden osia sekä panssarivaunujen moottoreita. Tällöin Lyons alkoi pienen insinööritiimin kanssa vapaa-aikanaan suunnitella ensimmäistä omaa autonmoottoriaan. Tästä alkoi Jaguar XK-moottorin elinkaari.
Vuonna 1948 esiteltiin uusi porrasperäinen henkilöauto, Mark V, jonka moottorina oli vanha kuusisylinterinen rivimoottori. Samana vuonna esiteltiin Englanniin ensimmäisessä sodanjälkeisessä autonäyttelyssä Lontoossa Jaguar XK 120 -urheiluauto, jossa oli uusi kuusisylinterinen XK-moottori. XK 120 oli siinä vaiheessa lähinnä muotoilututkielma, joskin toimiva auto. Sulavamuotoinen ja suorituskykyinen auto herätti kuitenkin niin suurta innostusta, että se päätettiin ottaa tuotantoon.
1950-luku
1950-luvun aikana Mark V uudistui Mark VII, VIII ja IX -malleiksi, joiden ulkoiset erot ovat pieniä. Bentley oli ehtinyt tuoda markkinoille Mark VI-mallin, mistä johtuu hyppäys Jaguarin mallinumeroinnissa. Urheiluautojen puolella XK 120 sai seuraajakseen XK 140:n, ja vuonna 1957 uusi malli XK 150 tuli tuotantoon.
Pienempi porrasperä Mark I tuli tuotantoon 1956, ja kolmen vuoden kuluttua vuonna sen seuraajasta Mark II:sta tuli suuri menestystarina.
1960-luku
E-Type on kaikkien aikojen tunnetuin Jaguar-malli ja ehkä kaikkien aikojen kuuluisin urheiluauto. Se esiteltiin 1961 mallin XK 150 seuraajaksi. 1960-luku oli muutenkin hyvää aikaa Jaguarille. Mark IX:ää seurasi Mark X, Jaguarin siihen mennessä isoin auto. Vuonna 1968 XJ-sarja julkistettiin.
1960-luvun keskivaiheella Lyons näki, että yhtiö tarvitsee laajemman rahoituspohjan ja aloitti neuvottelut mahdollisten partnereiden kanssa. Vuonna 1968 Jaguar meni yhteen British Motor Companyn kanssa ja muodostui British Motor Holdings Ltd (BMH). Vuoteen 1970 mennessä, jolloin Sir William Lyons siirtyi eläkkeelle, BMH oli yhdistynyt Leylandin kanssa valtavaksi British Leylandiksi. Jaguarin mallistopolitiikka oli koko 1970-luvun paljolti 'yhden mallin politiikkaa'. XJ-sarja muodosti ytimen, ja urheilumallistossa E-typen seuraajaksi tuli 1974 XJ-S.
British Leyland oli valtionyhtiö, jossa Jaguar muodosti vain pienen, joskin hyvin itsenäisen osan. British Leylandin aikana kärsi ennen kaikkea tuotteiden valmistuslaatu lukuisten lakkojen ja etäiseksi jättäytyneen johtoportaan takia. Suunta saatiin muutettua, kun Jaguarin johtoon astui Uniparts-yhtiön menestyksen rakentanut John Egan.
1980- ja 1990-luku
Margaret Thatcherin avulla Jaguar itsenäistyi jälleen vuonna 1984. Myynti sujui erittäin hyvin, ja yhtiö teki hyvää tulosta. Vuonna 1984 XK-moottori oli saanut seuraajan uuden Jaguar AJ6-moottorin muodossa. Vuonna 1986 lanseerattiin uusi porrasperämalli, XJ40. Se myi hyvin heti alusta alkaen, joskin alkuvuoden mallit kärsivät vielä joistakin laatuongelmista. XJ-S:n myyntiluvut lähtivät myös nousuun. Autonvalmistajana Jaguar Cars oli kuitenkin pieni, ja Egan kuten aikoinaan Lyons tarvitsi kipeästi rahoitusta tuotekehittelyä varten. Neuvottelut kulminoituivat osakekannan siirtymisellä Fordille vuonna 1990.
XJ sai uudet ulkokuoret vuosimalliin 1995. XJ-S uudelleenmuotoiltiin vuodelle 1991, ja nimikin muuttuin XJS:ksi. Seuraajansa tämä malli sai vuonna 1996, ja samalla vanha nimi otettiin taas käyttöön. Lanseerattiin XK8/XKR. Vuonna 1997 Jaguar jätti kuusisylinterisen rivimoottorin ja toi markkinoille V8:n. 1999 siirryttiin takaisin useamman mallisarjan linjalle, ja uusi pieni porrasperämalli S-Type tuli markkinoille.
2000-luku
2000-luvulla Jaguarilla on tapahtunut paljon uutta: ensimmäinen diesel, ensimmäinen etuvetoinen auto, ensimmäinen farmari, ensimmäinen turbo (dieselissä). Uusi 'Baby-Jaguar', X-Type näki päivänvalon vuonna 2001. Uusi täysalumiininen XJ (iso sedan) tuli vuonna 2002, ja samana vuonna S-type sai huomattavan faceliftin. Vuonna 2006 esiteltiin uusi urheilumalli, XK.
Nykyisin Jaguarin tehdasyksiköt ovat Birminghamin Castle Bromwich (XJ, S-Type), Liverpoolin Halewood (X-Type) sekä Midlandsissä Whitley (XK). Browns Lane suljettiin 2005 ennen kaikkea logistisesti huonon sijainnin takia.
Fordin alaisuudessa Jaguar keskittyi laadun jatkuvaan parantamiseen. Se voitti kolmena perättäisenä vuotena arvostettuja JDPowers laatupalkintoja Yhdysvalloissa. Yhteistyö Fordin konsernin osien, etenkin Volvon ja Land Roverin kanssa muodostui tiiviiksi. Vuonna 2007 tuotiin markkinoilla XF-malli.
Vuonna 2008 intialainen Tata Group teki Fordille ostotarjouksen Jaguarista.[2] Maaliskuussa 2008 yhtiö ilmoitti ostaneensa sekä Jaguarin että Land Roverin merkit.[3]
Jaguar, Daimler ja Vanden Plas
Lyons osti vuonna 1960 Daimlerin merkin ja sijainniltaan hyvän tehtaan moottoriensa valmistukseen. Daimler tunnetaan Englannin vanhimpana automerkkinä. Jaguar jatkoi kunniakkaan nimen vaalimista. Jo Mark II valmistettiin Daimler-nimisenä huippumallina, se malli vielä Daimler-moottorilla 2,5 l V8. Aina vuoteen 2002 asti Daimler-kilpi on koristanut porrasperämallin huippuversiota. Sen jälkeen Daimler oli hyllyllä muutaman vuoden, kunnes se vuonna 2005 teki uuden tulemisensa huippuvarusteltuna Daimler Super 8 -mallina.
Vanden Plas oli alun perin belgialainen vaununrakentaja. BMC osti Lontoon pohjoispuolella toimineen englantilaisen Vanden Plas-koritehtaan, ja Vanden Plas -nimisiä autoja on nähty jo 1960-luvulta, jopa Minin ulkomuodoilla. Vanden Plas valmisti korit muun muassa Daimler Limousineen DS420, kunnes Jaguarin oma erikoisosasto otti ne rakentaakseen vuoteen 1993 asti. Vuosina 1972–1979 myös Daimler Double Six Vanden Plas-mallien korit viimeisteltiin ja maalattiin tuolla tehtaalla. Ne olivat ainoat XJ-mallit, joissa oli käsin maalattu koristeraita, muissa oli teippi. Vanden Plas -nimellä oli tunnettuvuutta, ja Jaguar ottikin sen käyttöön Yhdysvaltain markkinoiden XJ-huippumalleille vuodesta 1987.
Mallit
Jaguar Suomessa
Suomessa Jaguar-autoja on 1990-luvulta asti edustanut Inchcape Motors Finland Oy. 1950-luvulla maahantuojana oli Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK)[4]. Vuosina 1964–1971 Jaguareja toi maahan Helkama-yhtymän Suomen Koneliike[5] ja sitten muitakin British Leylandin merkkejä edustanut Suomen Autoteollisuus,[6] myöhemmin nimellä Sisu-Auto. Vuonna 1985 maahantuojaksi vaihtui Haka-Auto,[7] jonka omistajaksi tuli vuonna 1992 Inchcape[8].
Jaguar-autoista tunnettuja suomalaisia ovat olleet niitä keräilevä kauppaneuvos ja kokoomuspoliitikko Eero Lehti,[9] elektroniikkaprofessori Matti Otala ja musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo[10] sekä yrittäjäneuvos Kirsti Paakkanen[11].
Lähteet
- von Rotz, Bruno: Vergessenes Jubiläum? Jaguar wird im September 2022 quasi 100 Jahre alt (Muistutus Jaguarin 100v-juhlasta 2022) zwischengas.com. 25.2.2022. zwischengas.com. Viitattu 6.3.2022. (saksaksi)
- Jaguar menossa Intiaan reilulla miljardilla 7.1.2008. Tekniikka ja Talous. Arkistoitu 8.3.2008. Viitattu 13.3.2008.
- http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1509649
- TM koeajaa: Jaguar Mark VII. Tekniikan Maailma, 1954, nro 1, s. 18–19. Näköislehti (maksullinen).
- Olli J. Ojanen: Autot ja autoilu Suomessa 60-luvulla, s. 81. Kustannus Oy Alfamer, 2002, Helsinki.
- Mini on mestari. (Suomen Autoteollisuus Oy:n mainos) Helsingin Sanomat, 25.5.1975, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
- Jaguarin edustus siirtyi. Helsingin Sanomat, 21.12.1985, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
- Laitinen, Pentti: Haka-Auto Inchcape-ketjuun Yritys myytiin brittiläiselle TKM-yhtiölle Helsingin Sanomat. 23.12.1992. Viitattu 30.10.2017.
- Virolainen, Antti: Arvokkaalle premium-merkille sydämensä täysin menettänyt Eero Lehti esittelee 11 messevintä lempi-Jaguariaan. Ilta-Sanomat, 5.12.2021. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.1.2022.
- Otala, Matti: Uskalla olla viisas, s. 182–184. Ajatus, 2001.
- Ranta, Elina & Kerttula, Suvi: Vieraita pyydettiin tuomaan yksi valkoinen lilja – näin Kirsti Paakkasen lempiasiat näkyivät siunaustilaisuudessa. Ilta-Sanomat, 22.1.2022. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.1.2022.