Jagello

Jogaila oli Liettuan suuriruhtinas Algirdasin poika ja hän kuului näin Gediminien hallitsijasukuun. Hänen varhaisesta elämästään ei tiedetä paljoa. Historioitsijat ovat aiemmin arvioineet hänen syntymävuodekseen 1352, mutta myöhemmin sen on arvioitu olleen 1362. Algirdas kuoli vuonna 1377 ja hän oli siirtänyt Kęstutisin tukemana vallan pojalleen. Jogailan noustessa valtaan hänen suhteensa velipuoliinsa olivat ongelmalliset ja esimerkiksi Polatskin ruhtinas Andrei haki tukea Moskovasta Jogailaa vastaan. Jogaila puolestaan etsi sovintoa Saksalaisen ritarikunnan kanssa lännessä ja lähetti tätä varten veljensä Škirgailan vuonna 1379 länteen tunnustelemaan mahdollisuutta kääntyä katolilaisuuteen. Jogailan ja Saksalaisen ritarikunnan välillä solmittiinkin 31. toukokuuta 1380 sopimus, joka oli tähdätty vanhoillista Kęstutisia vastaan. Idässä Jogailan oli pitänyt taistella Liettuan liittolaisen Kultaisen ordan puolella Moskovaa vastaan, mutta liettualaiset eivät päässeet osallistumaan mongoleille tappiolliseen Kulikovon kentän taistelun vuoden 1380 syyskuussa.[1]

Kęstutis päätti vuonna 1381 toimia Jogailaa vastaan ja valtasi Vilnan ottaen samalla itselleen suuriruhtinaan arvon. Jogaila säilytti kuitenkin vallan Krevan ja Vitsebskin rusilaisilla alueilla. Jogaila nostatti isänsä Algirdasin entiset vasallit kapinaan vuonna 1382 ja valtasi Vilnan ja suuriruhtinaan arvon takaisin. Jagello vangitsi neuvotteluihin kutsutun Kęstutiksen ja hänen poikansa Vytautaksenn, ja heidät vietiin Krevan linnaan.[2] Jagello ilmeisesti surmautti Kęstutisin vain viikon vankeusajan jälkeen, mutta tämän poika Vytautas pakeni.[1] Vuoden 1382 lokakuussa Jogaila lahjoitti Saksalaiselle ritarikunnalle suuren osan Žemaitijaa luvaten samalla ottaa kasteen. Jogaila ei kuitenkaan pitänyt lupaustaan ja Liettuan ja ritarikunnan välille syttyi sota vuonna 1383.[3] Saksalaisten puolella taisteli Vytautas, mutta Jogaila solmi sopimuksen tämän kanssa ja Vytautas palasi Liettuaan polttaen samalla muutamia ritarikunnan linnoja. Jogaila asetti tämän sittemmin hallitsemaan vähäarvoisia maita Rusista.[4]

Jagellon vaakuna Puolan kuninkaana.

Jogaila oli alkanut etsiä itselleen vaimoa, jolla Liettua voisi saada vahvan liittolaisen. Jogailan äiti Juliana olisi halunnut hänen naivan Moskovan Dimitrin tyttären Sofian, mutta Jogailalla oli muita suunnitelmia.[4] Kęstutisin kuolemaa seuranneena vuonna 1382 Puola-Unkarin kuningas Ludvig I Suuri kuoli. Vallan peri hänen tyttärensä Jadwiga, jonka virallinen hallitsija-arvo oli kuningattaren sijaan kuningas.[5] Puolan aateli alkoi etsiä miestä vallanperijättärelle.[3] Jogaila solmi Puolan kanssa Krevan sopimuksen elokuussa 1385 ja sopimuksen hyväksyi alaikäisen Jadwigan sijaan tämän äiti Elisabeth. Jogaila matkusti vuonna 1386 Krakovaan ja otti siellä 15. helmikuuta kasteen[6] saaden kasteessa nimen Ladislaus. Sitten 3. maaliskuuta 1386 hänet vihittiin vasta 12-vuotiaan Jadwigan kanssa ja hänestä tuli näin Puolan kuningas.[6][4] Puolankielinen Jagellon nimi tuli käyttöön.

Avioliittosopimuksen mukaisesti Liettua kääntyi katolilaiseen uskoon. Kastaminen oli kuitenkin aluksi ylimalkaista ja lähinnä teknistä, koska liettuan tai rusin kieltä osaavia katolilaisia pappeja ei ollut ja tulkkien käyttäminen vaikeutti toimitusta. Kasteen nopeuttamiseksi esimerkiksi sama kristitty nimi saatettiin antaa kokonaiselle ryhmälle miehiä ja naisia.[6] Kastamatta jäi vain Žemaitija. Paavi Urbanus VI hyväksyi Liettuan kasteen, mutta Saksalainen ritarikunta kiisti sen. Jagello asetti Liettuaan sijaishallitsijakseen veljensä Škirgailan, mutta Vytautasin johtamana tämä kukistettiin.[7] Syttynyt sisällissota päättyi vasta vuonna 1392, kun Vytautas sai suuriruhtinaan arvonimen Jagellon säilyttäessä arvonimen Prince Supremus. Vytautasista tuli näin Jagellon vasalli.[8] Puola-Liettuan synnyttyä Jagellon Puola alkoi kasvattaa valtaansa reuna-alueillaan. Böömi ja Unkari palasivat liittoon Puolan kanssa, minkä lisäksi Moldovan hospodarista tuli Puolan vasalli vuonna 1387.[9] Samaan aikaan Jagellosta nähden itsenäisesti toimiva Liettua valtasi alueita idässä. Puola-Liettua saavutti suuren voiton myös lännessä, kun puolalais-liettualaiset joukot voittivat saksalaisen ritarikunnan joukot Tannenbergin taistelussa vuonna 1410. Ritarikunta oli ryhtynyt sotaan sen Liettuan kanssa olevien rajakiistojen takia. Taistelussa Jagello johti puolalaisia, böömiläisiä ja moldovalaisia joukkoja. Taistelun jälkeen sota ritarikuntaa vastaan sujui kuitenkin huonommin, sillä yritetty Marienburgin linnan piiritys ei onnistunut. Sota päättyi Thornin rauhaan, jossa Puola-Liettua ei saanut Žemaitijan lisäksi juuri alueita.[10] Vaikka sota ei ollutkaan kovin onnistunut, se lähensi Puolaa ja Liettuaa. Solmittiin Horodlon sopimus, jolla liettualaiset aatelissuvut adoptoitiin puolalaisiin klaaneihin.[11]

Hussilaiskapinan yhteydessä Jagello joutui ristiriitaan Saksan keisari Sigismund Luxemburgilaisen kanssa. Hussilaiset kapinoivat vuonna 1419 ja tarjosivat myöhemmin Böömin kruunua Jagellolle, joka ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Hän ei myöskään antanut sitä halukkaalle Vytautasille, mutta toimitti Prahaan liettualaisen käskynhaltijan. Keisari yritti kostaa tätä tarjoamalla Vytautasille kruunua Konstanzin kirkolliskokouksessa yrittäen näin hajottaa maiden välistä liittoa, mutta kruunaamisesta ei koskaan tullut mitään.[11] Jagello oli aluksi tukenut Vytautasin kruunaamista, mutta hän pyörsi tukensa Puolalaisen aateliston painostuksesta. Hän oli uskonut että Vytautasin kruunu olisi päätynyt hänen pojalleen, sillä Vytautasilla ei ollut perillistä. Jagello alkoikin kannattaa uudelleen Vytautasin kruunaamista, mutta tämä kuoli vuonna 1430 ennen suunniteltuja kruunajaisia. Jagello kuoli pian Vytautasin jälkeen vuonna 1434[12]