Jadwiga

Jadwiga (noin 18. helmikuuta 1374 Buda17. heinäkuuta 1399 Krakova) oli Puolan hallitsija vuodesta 1384 kuolemaansa saakka vuoteen 1399. Hänen virallinen hallitsija-arvonsa oli kuningas, eikä kuningatar, millä haluttiin korostaa hänen olevan maan hallitsija eikä pelkästään hallitsijan puoliso. Jadwiga oli Anjou-suvun jäsen ja Unkarin kuninkaan Ludvig I Suuren ja tämän puolison Bosnian Elisabetin tytär.[1]

Jadwiga
Jadwiga Marcello Bacciarellin maalaamana.
Puolan kuningas
Valtakausi 16. lokakuuta 1384/1385 [1] – 17. heinäkuuta 1399
Kruunajaiset 16. lokakuuta 1384
Edeltäjä Ludvig I Suuri
Seuraaja Jagello
Syntynyt 18. helmikuuta 1374
Buda, Unkarin kuningaskunta
Kuollut 17. heinäkuuta 1399 (25 vuotta)
Krakova, Puolan kuningaskunta
Puoliso Jagello
Lapset Elisabet
Suku Anjou
Isä Ludvig I Suuri
Äiti Bosnian Elisabet
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Jadwigaa kutsutaan eri kielillä eri nimillä. Puolaksi hän on Jadwiga, englanniksi ja saksaksi Hedwig, liettuaksi Jadvyga, unkariksi Hedvig ja latinaksi Hedvigis.

Lapsuus

Jadwiga oli Ludvig I Suuren ja tämän puolison Bosnian Elisabetin nuorin tytär. Hän oli molempien vanhempiensa kautta Piastin dynastian jälkeläinen. Hänen isänäitinsä Kujavian Elisabet oli Władysław I Lyhyt, joka oli yhdistänyt Puolan yhdeksi maaksi vuonna 1320.lähde?

Jadwiga kasvatettiin Budan ja Visegrádin kuninkaallisissa hoveissa. Vuonna 1378 hänet kihlattiin Habsburgin hallitsijasuvun perillisen William Kohteliaan kanssa, ja hän vietti noin vuoden Wienin keisarillisessa hovissa Itävallassa. Jadwigan isä Ludvig oli sopinut Krakovassa vuonna 1364 entisen isäpuolensa Kaarle IV:n kanssa, että heidän tulevat lapsensa menisivät naimisiin: Kaarlen poika ja tuleva keisari Sigismund Luxemburgilainen kihlattiin Ludvigin tyttären Marian kanssa. Ludvigin alkuperäinen suunnitelma oli jättää Puolan kuningaskunta Marian hallittavaksi. Jadwigasta oli suunniteltu tulevan Itävallan kuningassuvun puoliso.lähde?

Jadwiga oli hyvin koulutettu ja monikielinen: hän puhui ainakin kuutta eri kieltä, latinaa, bosniaa, unkaria, serbiaa, puolaa ja saksaa.lähde?

Hallitsijana

Jadwigan henkilökohtainen hallitsijavaakuna.

Vuoteen 1370 asti Puolaa oli hallinnut Piastin dynastia. Suvun viimeinen kuningas Kasimir III Suuri ei jättänyt perilliseksi laillista poikaa ja piti lapsenlapsiaan sopimattomina ja liian nuorina hallitsemaan. Hän valitsi seuraajakseen siskonsa Elisabetin pojan Ludvigin, Unkarin kuninkaan. Ludvig julistettiin kuninkaaksi, mutta Elisabetilla oli eniten käytännöllistä valtaa kuolemaansa asti vuoteen 1380.lähde?

Ludvigin kuoltua vuonna 1382 hänen vanhin elossa ollut tyttärensä Maria peri Unkarin kruunun bosnialaisen äitinsä holhouksessa. Kuitenkin Puolassa Pienemmän Puolan hallitseva sääty ei halunnut jatkaa valtioliittoa Unkarin kanssa eikä suostunut hyväksymään Marian sulhasta Sigismundia hallitsijaksi. Sigismund karkotettiin Puolasta. He valitsivat hallitsijaksi Marian nuoremman siskon Jadwigan neuvoteltuaan kaksi vuotta tuolloin Unkaria hallinneen Jadwigan äidin, Bosnian Elisabetin kanssa. Jadwiga saapui Krakovaan, ja hänet kruunattiin Puolan kuninkaaksi kymmenvuotiaana 16. lokakuuta 1384 (tai 1385 riippuen lähteestä). Hänen arvonimensä oli Hedvig Rex Poloniæ (kuningas), ei Hedvig Regina Poloniæ (kuningatar), sillä Puolan laissa ei ollut mahdollisuutta kuningattaren arvonimeen, mutta laissa ei määritelty hallitsijan sukupuolta.lähde?

Pian Jadwigan kruunajaisten jälkeen ilmestyi uusia kosijoita: Masovian herttua Siemowit IV ja Liettuan suuriruhtinas Jogaila (puolaksi Jagello). Jogailan kosinta sai kannatusta Pienemmän Puolan hallitsevassa säädyssä. Vuonna 1385 Itävallan William tuli Krakovaan mennäkseen naimisiin Jadwigan kanssa, jonka kanssa hän oli kihlautunut. William kuitenkin karkotettiin Puolasta. Saman vuoden elokuussa Jogaila ja Pienemmän Puolan johto allekirjoittivat Krevan linnassa sopimuksen, jolla perustettiin Krevan unioni. Siinä Jagello lupasi, että hän itse, aatelisto ja koko Liettua kääntyy katoliseen uskoon[2] ja Liettua ja Puola liittyvät valtioliitoksi. Vastapalveluksena Jogailalle luvattiin puolisoksi Jadwiga. Jogaila kastettiin 14. helmikuuta 1386,[2] ja hän sai puolalaisen nimen. 12-vuotias Jadwiga ja 26-vuotias Jagello menivät naimisiin maaliskuussa 1386 Krakovassa. Naimisiinmenoa seurasi Jagellon kruunaus Puolan kuninkaaksi,[2] vaikkakin todellinen valta-asema säilyi Jadwigalla.

Monarkkina Jadwigalla oli mahdollisesti vain vähän todellista valtaa. Siitä huolimatta hän oli aktiivisesti mukana Puolan poliittisessa, diplomaatti- ja kulttuurielämässä. Vuonna 1387 Jadwiga johti kahta sotaretkeä, joiden tavoitteena oli liittää Puolaan Halychin provinssi, jonka se oli menettänyt Jadwigan kruunajaisten aikoihin Punaiselle Rutenialle.[3]

Suurin osa poliittisista vastuista oli Jagellon käsissä Jadwigan osallistuessa muun muassa hyväntekeväisyystyöhön.[3] Hän tuki kirjailijoita ja taiteilijoita, ja lahjoitti suurimman osan varoistaan, muun muassa kuninkaalliset arvomerkkinsä, hyväntekeväisyyteen, kuten sairaaloiden perustamiseen.[1] Vahvistaakseen kristinuskon asemaa Liettuan alueella hän rahoitti 20 liettualaiselle opiskelustipendin Kaarlen yliopistoon Prahaan.lähde? Jadwigan merkittävimpiä kulttuuritekoja oli Krakovan yliopiston restaurointi ja sen uudelleenimeäminen Jagellon yliopistoksi.[4]

Kuolema

Jadwigan sarkofagi Wawelin katedraalissa.

22. kesäkuuta 1399 Jadwiga synnytti tyttären Elisabet Bonifacian. Kuukauden sisällä synnytyksestä sekä tytär että äiti kuolivat synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Heidät molemmat haudattiin Wawelin katedraaliin. Jadwigan kuolema heikensi Jagellon valtaa Puolan kuninkaana, mutta hän pysyi kuninkaana kuolemaansa asti, 35 vuotta.lähde?

Lähteet

  1. Davies, Norman: ”God's Playground: A History of Poland in Two Volumes, Volume 1”. Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-925339-0, sivut 94–96 (englanniksi)
  2. Samalavičius, Stasys: ”The Union with Poland and Christianization of Lithuania”, An outline of Lithuanian history, s. 32–36. Vilna: Diemedis Leidykla, 1995. ISBN 9986-017-0. (englanniksi)
  3. Jasienica, Paweł: "'Władysław Jagiełło' Polska Jagiellonów". Państwowy Instytut Wydawniczy, 1988. ISBN 83-06-01796-X, sivut 80–146 (puolaksi)
  4. Stanisław Waltos: The Past and the Present 2004. Jagiellonian University in Krakow. Viitattu 9.6.2012. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.