Jacques Vallée

Jacques Vallée (s. 24. syyskuuta 1939) on alkuaan ranskalainen tietokoneasiantuntija, joka on toiminut tähtitieteilijänä. Vallée tunnetaan ufotutkijana, joka on tutkinut laajalti ufo- ja humanoidi-ilmiötä eri näkökulmista. Kimmokkeen hän sai 1950-luvulla tekemästään ufohavainnosta. Vallée yritti 1960-luvulla todistaa oikeaksi väitteen, että ufot ovat avaruusvierailijoita, mutta ei myöhemmin 1969 ollut tästä niin varma.

Allen Hynek ja Jacques Vallée

Hänen näkökantansa tulee esiin kirjassa Anatomy of a Phenomenon jonka Vallée julkaisi 1966.[1] Hän peräänkuulutti teoksessa tieteen ennakkoluulotonta suhtautumista ufo-ilmiöön ja järjestelmällisten tutkimusmenetelmien luomista ja käyttöä. Hän viittaa samalla aiemmin kehittämänsä ja Flying Saucer Review -lehdessä esittelemäänsä ufojen luokitusjärjestelmään.[1] Teoksessa Vallée suhtautuu harrastajien innostuksen pohjalta perustamiin ufo-organisaatioihin pääasiassa kriittisesti.[1]

Vallée ja yhdysvaltalainen ufotutkija J. Allen Hynek ehdottivat 1966 Project Blue Bookin ollessa toiminnassa kerättyjen raporttien muuntamista tietokoneelle tilastoimisen ja analysoimisen helpottamiseksi, mutta ehdotus hylättiin.[2]

Kirjassaan Passport to Magonia – from folklore to flying saucers (1969) Vallée toi esiin ufo- ja humanoidi-ilmiön yhtäläisyydet kansanperinteen tarinoiden kanssa. Erityisesti hän kiinnitti huomiota yliluonnollisilta näyttäviä voimia hallitseviin olentoihin (keijuihin, menninkäisiin yms.) ja tapahtumiin niiden seurassa kuten ajan kulumisen muuttuminen tai oudot siirtymiset paikasta toiseen.

Hän johti lopulta teorian rinnakkaisesta maailmasta tai ulottuvuudesta. Hän muun muassa esitti, että rinnakkaismaailman olennot näkyisivät ihmisille näiden odottamassa hahmossa ja selitti tällä tavoin ufo- ja humanoidi-ilmiön monimuotoisuutta.[3] Vallée myös epäilee mahdollisuutta, että ilmiön ymmärtäminen tieteellisin keinoin olisi mahdollista, koska ilmiön todellista motiivia ja tarkoitusperää ei pystytä hahmottamaan, mikäli näkyvällä ilmiöllä yleensä on tarkoituksellinen alkuperä.

Teoria oli radikaali vallitsevan ajatussuunnan ollessa niin sanottu rautalaivateoria, jonka mukaan ufoilmiön aiheuttajana voisivat olla konkreettiset, muualta tulevat rakennetut alukset miehistöineen. Tämä aiheutti sen, että Valléesta tuli "kerettiläinen kerettiläisten joukossa". Hän on pohtinut rinnakkaisten todellisuuksien mahdollisuutta edelleen kirjoissaan.

Hynek alkoi pitää ajatusta paranormaalein keinoin piiloutuvasta rinnakkaismaailmasta mahdollisena 1970-luvulla, vaikka suhtautui erityisesti kontakti-ilmiöön kriittisesti.[4]

Puolalainen ufo-tutkija ja -kirjailija Piotr Cielebiaś on teorian kannattaja. Hänen perustelunsa on myös ufo- ja humanoidi-ilmiön monimuotoisuus.[5]

Vallée on kiinnittänyt huomiota ufo-ilmiön ympärille syntyneisiin kultteihin ja muihin lieveilmiöihin, joita hän käsitteli kirjassa Messengers of Deception: UFO Contacts and Cults 1979. Hän huomauttaa ilmiön hyväksikäytöstä kultistisena ilmiönä myös teoksessaan Passport.[6]

Valléen teoksia ei ole käännetty suomeksi. Kirjaa Passport to Magonia pidetään humanoidi-ilmiön tutkimuksen merkittävänä teoksena.[7]

Teoksia
  • Anatomy of a phenomenon - Unidentified Objects in space, a scientific appraisal 1966 ISBN 0-8092-9888-0 (alkuperäinen)
  • Dimensions: A Casebook of Alien Contact 1988. ISBN 0-8092-4586-8.
  • Confrontations - A Scientist's Search for Alien Contact 1990 ISBN 0-345-36453-8.
  • Revelations : Alien Contact and Human Deception 1991 ISBN 0-345-37172-0.
  • J. Allen Hynekin kanssa The Edge of Reality 1975

Katso myös

Lähteet
  1. Anatomy of a phenomenon s. 163, 72, 116
  2. J. Allen Hynek - Ufot toden rajamailla s. 194
  3. Passport to Magonia s. 153
  4. suomennettu haastattelu Vimana-lehdessä 2/1972 Interplanetistit r.y
  5. Piotr Cielebiaś, Outojen ilmiöiden maa, Ufo Finland 2017, ISBN 978-952-67713-4-2, s.250
  6. Passport to Magonia s. 130 - 132
  7. Allan Hendry The UFO Handbook s.143-145 1979 ISBN 0-385-143648, Kyröläinen, Teerikorpi Ufojen arvoitus Ursa 1980 s.338

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.