Jacques Rivette

Jacques Rivette (1. maaliskuuta 1928 Rouen29. tammikuuta 2016 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen elokuvaohjaaja. Hän kuului Jean-Luc Godardin kanssa ranskalaisen elokuvan uuden aallon kokeellisempiin edustajiin.

Jacques Rivette
Jacques Rivette vuonna 2006.
Jacques Rivette vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt1. maaliskuuta 1928
Rouen, Ranska
Kuollut29. tammikuuta 2016 (87 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus Ranska
Ammatti elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Rivette syntyi Rouenissa ja toimi ohjaajantyönsä ohella elokuva-arvostelijana muun muassa Cahiers du cinémalle. Hänen tunnetuimpien töidensä joukkoon lukeutuvat Celine et Julie vont en bateau (1974) ja La belle noiseuse – tuntematon mestariteos (1991).

Mysteeritarina Pariisi kuuluu meille (1960) oli Rivetten ensimmäinen pitkä elokuva. Siinä näkyvät monet hänen myöhempienkin töidensä piirteet: näyttelemisen ja improvisaation vuorottelu, eloisa kerronta ja näytelmäharjoitusten käyttäminen taiteellisen luomistyön yleisenä vertauskuvana.[3]

Rivette oli ehdolla muun muassa Berliinin kansainvälisten elokuvajuhlien Kultaisen karhun ja Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun sekä César-palkinnon saajaksi. Hänelle myönnettiin vuonna 1991 Locarnon elokuvajuhlien Leopard of Honor elinikäisistä saavutuksista elokuvan alalla.

Peter von Bagh kirjoitti: ”Kaikki Rivetten työt liittyvät tavalla tai toisella taiteiden riitteihin, ’elämän’ ja ’taiteen’, ’todellisuuden’ ja ’näyttelemisen’ rajamaastoon, mutta yhtä luonteenomaista niille on harras etsintä, viaton ilo yksinkertaisista asioista – tai sadunomainen onnen tunne[--].”[4]

Elokuvia

  • Paris nous appartient (Pariisi kuuluu meille) (1960; 140 minuuttia)
  • La Religieuse (Nunna) (1965; 140 minuuttia)
  • L'amour fou (1968; 252 minuuttia)
  • Out 1 (Out 1: Noli me tangere / Out 1: Don't Touch Me) (1971; 750 minuuttia)
  • Out 1: Spectre (1972; 260 minuuttia)
  • Celine et Julie vont en bateau (1974; 192 minuuttia)
  • Scènes de la vie parallèle: 2: Duelle (une quarantaine) (1976; 121 minuuttia)
  • Scènes de la vie parallèle: 3: Noroît (une vengeance) (Nor'wester) (1976; 145 minuuttia)
  • Merry-Go-Round (1981; 157 minuuttia)
  • Le Pont du Nord (1981; 131 minuuttia)
  • L’Amour par terre (1984; 170 minutes -- unapproved cut 127 minuuttia)
  • Hurlevent (1985; 130 minuuttia)
  • La Bande des quatre (1988; 140 minuuttia)
  • La Belle Noiseuse (La belle noiseuse - tuntematon mestariteos) (1991; 240 minuuttia)
  • La Belle Noiseuse: Divertimento (1991; 120 minutes)
  • Jeanne la pucelle: 1. Les batailles (1994; 160 minuuttia)
  • Jeanne la pucelle: 2. Les prisons (1994; 176 minuuttia)
  • Haut/bas/fragile (1995; 169 minuuttia)
  • Secret défense (1998; 173 minuuttia)
  • Va savoir (2001; 154 minuuttia)
    • Va savoir+ (Mene, tiedä) (2002; 225 minuuttia) - preferred cut
  • Histoire de Marie et Julien (2003; 151 minuuttia)
  • Ne touchez pas la hache (2007; 137 minuuttia)
  • 36 vues du Pic Saint-Loup (2009; 84 minuuttia)

Kirjallisuutta

  • Makkonen, Velipekka: ”Kirottujen elokuvien mestari: Jacques Rivette”. Filmihullu 1/2016.
  • Nuotio, HT: ”Vasara ilman isäntää – otteita Jacques Rivetten haastattelusta (1968)”. Filmihullu 3/2017.
  • Rantanen, Tytti: ”Aavenaiset Pariisin yllä eli Célinen ja Julien hilpeä veneretki”, Jacques Rivetten elokuva Céline et Julie vont en bateau. Filmihullu 3/2017.
  • Rantanen, Tytti: ”Juoni, ruumis ja intuitio: OUT 1 katsottuna ja koettuna”. Filmihullu 3/2017.
  • Timonen, Lauri: ”Jacques Rivette ja Lužinin puolustus”. Filmihullu 3/2017.

Lähteet

  1. Jacques Rivette Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.6.2020.
  2. van Hoeij, Boyd: Jacques Rivette, Cerebral French New Wave Director, Dies at 87 Variety. 29.1.2016. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
  3. Immonen, Petri: Muistot – Jacques Rivette Helsingin Sanomat. 3.2.2016. Viitattu 7.6.2020.
  4. Bagh, Peter von: Elokuvan historia, s. 434. Uudistettu laitos. Otava, 1998. ISBN 951-1-14868-0.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.