Jacques Chaban-Delmas

Jacques Chaban-Delmas (7. maaliskuuta 1915 Pariisi, Ranska – 10. marraskuuta 2000 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen gaullistipoliitikko. Hän toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1969–1972, jolloin Ranskan presidentin virkaa hoiti Georges Pompidou.

Jacques Chaban-Delmas
Ranskan pääministeri
20. kesäkuuta 1969 – 6. heinäkuuta 1972
Presidentti	Georges Pompidou
Edeltäjä	Maurice Couve de Murville
Seuraaja	Pierre Messmer
Henkilötiedot
Syntynyt	7. maaliskuuta 1915 Pariisi
Kuollut	10. marraskuuta 2000 (85 vuotta) Pariisi
Tiedot
Puolue	Union des Démocrates pour la République
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jacques Chaban-Delmas syntyi nimellä Jacques Delmas. Ranskan vastarintaliikkeessä hänet tunnettiin nimellä Chaban; toisen maailmansodan jälkeen hän muutti virallisesti nimensä Chaban-Delmasiksi.[1] Vastarintaliikkeen prikaatin kenraalina hän otti osaa Pariisin kansannousuun elokuussa 1944. Hän oli nuorin Ranskan kenraali sitten Napoleon I:n ajan.

Nuoruudessaan hän oli radikaalipuolueen jäsen, mutta liittyi neljättä tasavaltaa vastustavaan gaullistipuolueeseen (RPF). Chaban-Delmas oli 1954–1955 liikenneministeri, 1957–1958 puolustusministeri ja vuosina 1958–1969, 1978–1981 ja 1986–1988 kansalliskokouksen puheenjohtaja. Lisäksi hän toimi lähes puoli vuosisataa Bordeaux'n pormestarina (kahdeksan kautta: 1947–1995).

Vuoden 1974 presidentinvaaleissa hän oli gaullistipuolueen presidenttiehdokas, mutta sijoittui ensimmäisellä äänestyskierroksella kolmanneksi 15,1 % äänimäärällä. Tämä johtui pitkälti siitä, että useat gaullistipoliitikot, kuten Jacques Chirac, tukivat virallisesti toista ehdokasta, Valéry Giscard d'Estaingiä, joka tulikin lopulta valituksi Ranskan presidentiksi.

Chaban-Delmas pelasi tennistä ja rugbyä, ja voitti tenniksen seniorien nelinpelin seniorimestaruuden vuonna 1970.[1]