Jacob van Maerlant
Maerlant, Jacob van (1235? – noin 1291–1300) oli huomattavin alankomaalainen runoilija 1200-luvulla. Maerlantin nuoruudenteokset ovat latinan- ja ranskankielisistä esikuvista mukailtuja ritariromaaneja, mutta kuitenkin jo historiallisen kritiikin alaisia, ja sävyltään ne ovat vahvasti didaktisia. Myöhemmin Maerlant hyväksyi ja sepitti vain historiallisesti uskottavia raamatullisia, hengellisiä tai maallisia kertomuksia ja puhtaasti didaktisia esityksiä, joista esimerkkeinä Heimelicheit der heimelicheden (Pseudo-Aristoteleen Secreta secretorum teoksen mukaan), Die Wrake van Jherusalem (Flavius Josephuksen mukaan) ja Maerlantin laajin teos Spiegel historiael, joka on Vincent de Beauvais’n (Bellovacensis) Speculum historialen runomittainen, keskeneräiseksi jäänyt käännös, jota Philip Utenbroeke jatkoi ja jonka Lodewijk van Velthem teki valmiiksi.[1]
Jacob van Maerlant | |
---|---|
Jacob van Maerlant |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1235? |
Kuollut | noin 1291–1300 |
Kansalaisuus | alankomaalainen |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | latina, ranska |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Suurempi runollinen arvo on Maerlantin stroofisilla runoilla, joista merkittävimmät ovat Disputacie van onser Vrouwen ende den h. Cruce, Der Kerken clage ja Maerlantin viimeinen teos Van den lande van Oversee. Maerlant perusti runoilijakoulun, jonka jäsenet antoivat hänelle kunnianimen Vater aller dietscher dichter.[1]
Lähteet
- Maerlant, Jacob van, Tietosanakirja osa 5, palsta 1596, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913